Eulalia
| Eulalia, Eulaalia | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Euli, Eulia, Euliina, Laali, Liia [1] |
| Vastineita eri kielissä | Eulalie [2] |
| Nimen alkuperä | kreikkalaislähtöinen nimi; kreik. ’kaunopuheinen’ |
Eulalia on naisen etunimi. Se pohjautuu kreikan kieleen ja merkitsee ’kaunopuheista’. Nimi oli mukana Suomen almanakassa vuosina 1706–1889. Myöhemmin, vuosina 1890–1907, kalenterissa käytettiin nimiasua Eulaalia.[2]
Eulalian ja Eulaalian suomalainen nimipäivä oli 12. helmikuuta. Kristillisessä perinteessä se on päivä, jolloin muistellaan Barcelonan suojeluspyhimyksen, neitsytmarttyyri Eulalian (k. 303) pyhäinjäännösten siirtämistä Breslauhun.[1][2] Legendan mukaan Eulalia ristiinnaulittiin ja surmattiin 14-vuotiaana, koska hän oli kristittyjen vainojen aikaan puhunut Kristuksesta. Espanjassa tunnetaan hänen lisäkseen myös toinen Eulalia-niminen pyhimys.[3]
Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastosta selviää, että Eulalia on vuoteen 2020 mennessä ollut Suomessa etunimenä noin 150 naisella. Eulaalia-nimisiä naisia on tilastoitu alle 50.[4]
Kuuluisia Eulalioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eulalia Barcelonalainen, kristitty marttyyri ja pyhimys
- Eulalia Meridalainen, kristitty marttyyri ja pyhimys
Kuvitteellisia Eulalioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eulalia, nimihenkilö Hj. Nortamon Eulalia-täti-näytelmässä ja siihen perustuvassa elokuvassa
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 78. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ a b c Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 85. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 43–44. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusanat ”Eulalia” ja ”Eulaalia”) 24.8.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 25.8.2020.