Eugen Weidmann

Eugen Weidmannin pidätyskuva

Eugen Weidmann (5. helmikuuta 1908 Frankfurt am Main, Saksa – 17. kesäkuuta 1939 Versailles, Ranska) oli viimeinen julkisesti teloitettu henkilö Ranskassa. Hän murhasi ja ryösti kuusi ihmistä vuonna 1937.

Lapsuus ja nuoruus

Eugen Weidmann syntyi Frankfurt am Mainissa liikemiesperheeseen. Hän kävi koulunsa Frankfurtissa. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hänet lähetettiin isovanhempiensa luokse. Tuolloin hän alkoi varastella. Parikymppisenä hän istui viisi vuotta vankilassa ryöstön takia.

Ryöstömurhat

Vankilassa ollessaan Weidmann tapasi kolme miestä, joista tulisi myöhemmin hänen rikoskumppaneitaan: Roger Million, Jean Blanc ja Fritz Frommer. Vapauduttuaan vankilasta he suunnittelivat sieppaavansa Ranskassa vierailevia rikkaita turisteja ja varastavansa näiden rahat. He vuokrasivat tätä tarkoitusta varten huvilan Saint-Cloudista, läheltä Pariisia.

Heidän ensimmäisen kidnappauksensa epäonnistui, koska uhri taisteli vastaan niin voimakkaasti, että heidän oli päästettävä hänet menemään. Heinäkuussa 1937 he tekivät toisen yrityksen, Weidmannin tutustuttua Jean De Koveniin, 22-vuotiaaseen newyorkilaiseen tanssijaan, joka vieraili tätinsä Ida Sackheimin luona Pariisissa. Pitkästä ja komeasta saksalaisesta vaikuttunut De Koven kirjoitti ystävälleen: "Olen juuri tavannut viehättävän ja älykkään saksalaisen, joka kutsuu itseään Siegfriediksi. Ehkä olen saamassa toisen wagnerilaisen rooliin – kuka tietää? Menen käymään hänen luonaan huomenna hänen huvilallaan kauniilla paikalla lähellä kuuluisaa kartanoa, jonka Napoleon antoi Joséphinelle." Tapaamisensa aikana he polttivat savukkeita, ja "Siegfried" antoi hänelle lasillisen maitoa. De Koven otti valokuvia Weidmannista uudella kamerallaan (joka löydettiin myöhemmin hänen ruumiinsa vierestä; kehitetty filmi paljasti hänen tappajansa). Weidmann kuristi hänet ja hautasi hänet huvilan puutarhaan. Jeanilla oli 300 frangia käteistä ja 430 dollaria matkashekkejä, jotka kopla lähetti Millionin rakastajattaren Colette Tricotin lunastamaan. Ida Sackheim sai kirjeen, jossa vaadittiin 500 dollaria hänen veljentyttärensä palauttamisesta. De Kovenin veli Henry tuli myöhemmin Ranskaan tarjoamaan isänsä Abraham De Kovenin antamaa 10 000 frangin palkkiota tiedoista nuoresta naisesta.

Saman vuoden syyskuun ensimmäisenä Weidmann palkkasi autonkuljettaja Joseph Couffyn ajamaan hänet Ranskan Rivieralle, jossa hän ampui Couffyn ja varasti tämän auton. Weidmann ja Million houkuttelivat 3. syyskuuta 1937 sairaanhoitaja Janine Kellerin luolaan Fontainebleaun metsään työtarjouksen perässä. Weidmann tappoi hänet ja ryösti hänen omaisuutensa. Million ja Weidmann järjestivät 16. lokakuuta 1937 tapaamisen nuoren teatterituottaja Roger LeBlondin kanssa, luvaten rahoitusta hänen tuotantoihinsa. Weidmann ampui häntä päähän takaapäin ja varasti hänen lompakkonsa.

Weidmann murhasi ja ryösti 22. marraskuuta rikoskumppaninsa Fritz Frommerin, nuoren saksalaisen, jonka hän oli tavannut vankilassa. Juutalainen Frommer oli ollut vankilassa natsi-vastaisten näkemystensä vuoksi. Jälleen kerran uhria ammuttiin niskaan. Hänen ruumiinsa haudattiin Saint-Cloudin talon kellariin, jonka puutarhaan De Kovenin ruumis oli haudattu. Viisi päivää myöhemmin Weidmann ampui kiinteistövälittäjä Raymond Lesobren, joka oli esittelemässä taloa hänelle Saint-Cloudissa. Weidmann ryösti hänen autonsa ja lompakkonsa.

Kiinnijääminen, oikeudenkäynti ja tuomio

Sûretén poliiisupseerit, joita johti nuori komisario Primborgne, jäljittivät lopulta Weidmannin huvilan Lesobren toimistoon jätetyn käyntikortin perusteella sekä Lesobren auton avulla. Saapuessaan kotiin Weidmann tapasi kaksi upseeria odottamassa häntä. Hän kutsui heidät sisään, kääntyi ja ampui heitä kolme kertaa pistoolilla. Vaikka he olivat aseettomia, haavoittuneet Sûretén miehet onnistuivat painamaan Weidmannin alas ja lyömään hänet tajuttomaksi vasaralla, joka sattui olemaan lähellä.

Eugen Weidmannin, Roger Millionin, Jean Blancin ja Colette Tricot'n murhaoikeudenkäynti Versailles'ssa maaliskuussa 1939 oli suurin sitten Henri Désiré Landrun, nykyajan "Siniparran" oikeudenkäynnin 18 vuotta aiemmin. Yksi Weidmannin asianajajista, Vincent de Moro-Giafferi, oli puolustanut Landrua. Läsnä oli myös ranskalainen kirjailija Colette, jonka Paris-Soir oli palkannut kirjoittamaan esseen Weidmannista. Colette oli seurannut toimittajana myös Landrun oikeudenkäyntiä. Weidmann tunnusti kaikki kuusi murhaa. Ainoa murha, jota Weidmann sanoi katuvansa oli Jean de Kovenin murha.

Eugen Weidmann ja Roger Million saivat kuolemantuomion, Jean Blanc sai 20 kuukauden vankeustuomion ja Colette Tricot vapautettiin syytteistä. Millionin tuomio muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeudeksi.

Teloitus

Eugen Weidmann teloitettiin 17. kesäkuuta 1939 giljotiinilla Versaillesissa, Saint-Pierren vankilan edessä. Katsojien "hysteerinen käyttäytyminen" oli niin järkyttävää, että Ranskan presidentti Albert Lebrun kielsi kaikki tulevat julkiset mestaukset. Ilman yleisöä teloitukset giljotiinilla jatkuivat Hamida Djandoubin teloitukseen 10. syyskuuta 1977 asti. Viranomaisten tietämättä Weidmannin teloitus kuvattiin salaa viereisestä rakennuksesta. 17-vuotias Christopher Lee oli todistamassa tapausta.

Aiheesta muualla

• Weidmannin murhajuttuja käsitellään parhaillaan Versaillesin tuomioistuimessa. Meidän aikamme hirvein himomurhaaja ja hänen kuusi uhriaan, Aamulehti, 18.03.1939, nro 75, s. 11, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot