Etiopian–Adalin sota
| Etiopian–Adalin sota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
.svg){kind=small}
Etiopian–Adalin sota oli vuosina 1526–1559 käyty sota Adalin sulttaanikunnan ja Etiopian välillä. Sodan aloitti islamilaisen Adalin sulttaani Ahmed Gurey jihadina kristittyä Etiopiaa vastaan. Sotaan sekaantuivat myös Portugali ja Osmanien valtakunta. Sota johti lopulta muslimien vetäytymiseen, Adalin ja Etiopian heikentymiseen ja oromojen muuttoaaltoon Etiopiaan.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1500-luvun alussa kristitty Etiopia oli pitkään ollut hallitsevassa asemassa sen etelä- ja kaakkoispuolen muslimivaltioiden kanssa käydyissä yhteenotoissa. Tämä johtui etenkin laajojen, mutta harvaan asuttujen muslimivaltioiden sisäisestä hajanaisuudesta. Tilanne kuitenkin muuttui, kun islam alkoi levitä Etiopian etelä- ja pohjoispuolille Etiopian jäädessä eristyksiin muusta kristitystä maailmasta. Erityisen kova isku Etiopialle oli osmanien suorittama Egyptin valtaus, joka uhkasi sen pääsyä merelle Massawasta.[1]
Sisämaan valtiona esimerkiksi tuliaseiden hankkiminen oli Etiopialle huomattavasti vaikeampaa kuin rannikon muslimivaltioille. Muslimivaltioilta puuttui kuitenkin pitkään yhdistävä voima, jollainen kuitenkin ilmestyi Ahmed Gureyn muodossa vuonna 1526. Tuolloin Adalin entinen sulttaani Abu Bakr kuoli ja Ahmed pääsi valtaan asettamalla tämän veljen nukkehallitsijaksi. Gurey teki Hararin kauppakaupungista tukikohtansa, ja hänen onnistui luoda liitto somalien ja afarien välille Etiopiaa vastaan. Hän julistautui myös jihadin päälliköksi eli tässä yhteydessä imaamiksi.[1]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etiopian ja Adalin sota alkoi satunnaisina rajayhteenottoina, mutta varsinaisesti se sai alkunsa vasta vuonna 1526, kun Etiopian kuningas Lebna Dengel kärsi tappion taistelussa. Perinteiseen tapaan muslimit keräsivät sotasaaliin taistelun jälkeen ja palasivat kotiin. Tämä ei riittänyt Ahmedille, joka halusi valloittaa kristityt alueet ja käännyttää niiden asukkaat islamiin. Tätä hän alkoi edistää asuttamalla muslimeja kristityiltä vallatuille alueille.[2]
Vuoteen 1532 mennessä muslimit olivat vallanneet suurimman osan Etiopian eteläisistä ja itäisistä alueista. He olivat saavuttaneet 1533 jo Amharan ja Lastan pohjoisessa. Kaksi vuotta myöhemmin seurasi hyökkäys Etiopian viimeisiä alueita vastaan pohjoisessa Tigrayssa. Tällä kertaa muslimit joutuivat kuitenkin ongelmiin heidän osmaneilta saamastaan avusta huolimatta. Tigrayn vuoristoinen alue vaikeutti etenkin joukkojen huoltoa. Muslimit joutuivatkin lopulta kääntymään takaisin, mikä ei kuitenkaan merkinnyt tappiota sodassa.[2]
Lebna Dengelin Etiopia oli heikentynyt merkittävästi ja vuonna 1535 hän lähettikin avunpyynnön Portugaliin. Portugali suostuikin avunpyyntöön, sillä sillä oli taloudellisia intressejä alueella. Portugalilaisten 400 miestä käsittäneet apujoukot saapuivat Etiopiaan vuonna 1541, jolloin Lebnaa oli seurannut vallassa hänen poikansa Galawdewos. Apujoukoista rohkaistuneena etiopialaiset aloittivat vastahyökkäykset muslimeja vastaan ja Adalin hallitsija Ahmed Gurey sai 1543 surmansa taistelussa. Muslimeille hänen kuolemansa merkitsi vakavaa iskua, vaikka se ei johtanutkaan heidän täydelliseen romahtamiseensa. Taistelut jatkuivat sarjoissa vuoteen 1559, jolloin kävi selväksi, ettei kumpikaan osapuoli saisi yliotetta ja että molemmat osapuolet olivat heikentyneet ratkaisevasti.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etiopian ja Adalin sodan seurauksena Etiopiaan alkoi monta vuotta kestänyt oromopaimentolaisten muuttoaalto, jolla oli itse sotaa tärkeämmät vaikutukset. Etiopiassa portugalilaisilta saatuun apuun suhtauduttiin ristiriitaisesti. Toisaalta se nähtiin kaivattuna yhteytenä kristittyyn maailmaan ja toisaalta se johti välien kiristymiseen roomalaiskatolilaisuuden ja ortodoksisuuden kannattajien välillä. Sota vähensi molempien osapuolien väestöä merkittävästi ja heikensi niitä poliittisesti. Tuhot vaikuttivat myös siihen, että kristityt ja muslimit eivät ottaneet uudelleen yhteen yhtä tuhoisassa sodassa myöhemmin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kevin Shillington: Encyclopedia of African History. New York: Fitzroy Dearborn, 2005. ISBN 1-57958-245-1. (englanniksi)