Ethyl Corporation

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ethyl Corporation
Perustettu 1921
Kotipaikka Richmond, Virginia, Yhdysvallat
Kotisivu ethyl.com

Ethyl Corporation, alkuperäiseltä nimeltään Ethyl Gasoline Corporation, on kolmen johtavan amerikkalaisen yrityksen vuonna 1923 perustama yhtiö, joka valmisti bensiinin lisäaineeksi tetraetyylilyijyä. Aineen keksijä Thomas Midgley pyrki kaikin keinoin salaamaan sen vahingollisuuden työntekijöitä ja ympäristöä kohtaan. Hän tiesi aineen myrkyllisyyden, sillä oli itsekin saanut työpaikalla lyijymyrkytyksen. Yhtiön omistivat General Motors, Du Pont ja Standard Oil.[1]

Tetraetyylilyijyn ympäristövaikutukset tulivat esille tutkija Clair Pattersonin väitöskirjatyön ansiosta. Hän aloitti aiheen tutkimukset vuonna 1948. Hän tutki lyijyn ja uraanin määriä vanhoista kivinäytteistä. Tutkimukset olivat vaikeita, koska ne vaativat suurta tarkkuutta ja näytteet saastuivat nopeasti, jos ne joutuivat kosketuksiin ilman kanssa. Ihmisten lyijypitoisuutta tutkittiin ulosteiden perusteella, mutta ne eivät paljastaneet mitään, koska lyijy ei poistu elimistöstä. Lopulta otettiin käyttöön Grönlannin ikijään kairaukset. Sen avulla Patterson sai selville ilmakehän lyijypitoisuuden muutoksen: se oli 625-kertaistunut sadan vuoden aikana. Patterson piti selvänä, että syy oli bensiinin lisäaineessa.[1]

Patterson alkoi taistella lyijypitoisen bensiinin kieltämiseksi. Ethyl Corporation käytti runsaasti rahaa oman asiansa puolesta, mutta 1970-luvulla ympäristönsuojelu sai voiton. Yhdysvalloissa säädettiin jo vuonna 1963 ilmanpuhtauslaki (U.S. Clean Air Act), johon vuonna 1970 tehdyllä “Muskie Act” -muutoksella lyijypitoinen bensiini kiellettiin[2]. Lyijyä sisältävät sisämaalit ja ruokasäilykepurkkien lyijy kiellettiin vieläkin myöhemmin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lyhyt historia lähes kaikesta, s. 170, 175–179. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-30972-9.
  2. Meir Rinde: Distillations : Richard Nixon and the Rise of American Environmentalism (Alaluku "Presidential Leadership at Last") www.sciencehistory.org: Science History Institute. Viitattu 19.6.2018. (englanniksi)