Eterin kirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eterin kirja (engl. Book of Ether) on Mormonin kirjan 14. ja toiseksi viimeinen kirja. Se kertoo Jeredistä ja hänen veljestään, jotka johdattavat seuraajansa pois Baabelin tornilta ja purjehtivat aina Amerikkaan saakka, missä heistä tulee suuri kansa. Vanhurskaat jerediläiset lankeavat kuitenkin syntiin ja salaliittojen juonittelu johtaa toistuviin sisällissotaan. Miltei kaikki jerediläiset saavat surmansa, ja ainoastaan kuningas Koriantumr sekä profeetta Eter selviytyvät hengissä. Eter kirjoittaa kansansa historian varoitukseksi Amerikan myöhemmille asukkaille.

Eterin kirjassa on 15 lukua, ja se on Mormonin kirjan sisäisen kronologian ensimmäinen kirja. Kirjan keskeinen opetus on Amerikan mantereen asema luvattuna maana, jossa vanhurskaat menestyvät ja saavat elää vapaana, mutta josta jumalattomat hävitetään. Kirjassa ennustetaan, että Uusi Jerusalem tullaan aikanaan rakentamaan läntiselle pallonpuoliskolle. Keskeinen kohtaus on myös Kristuksen syntymää edeltäneen henkiruumiin ilmestyminen Jeredin veljelle.

Mormonin kirjan kertomus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eterin kirjan kehystarinan kertoja on Moroni.[MK 1] Hän kertoo 24:stä metallisesta kirjoitustaulusta, ”jotka Limhin kansa löysi, ja sitä kutsutaan Eterin kirjaksi”. Levyihin on kirjoitettu aikakirja aina maailman luomisesta alkaen, mutta koska juutalaisilla on jo tieto maailman muinaisesta historiasta, Moroni ottaa omaan lyhennelmäänsä mukaan vain kertomuksen Babylonin tornilta aina siihen saakka, kun aikakirjan tekijät tuhoutuivat.[MK 2] Moroni mainitsee, ettei ole ottanut lyhennelmäänsä sadattakaan osaa alkuperäisen Eterin kirjan tekstistä.[MK 3]

Mormonin kirjaan kuuluva Omnin kirja kertoo lisää siitä, kuinka levyt päätyivät nefiläisten haltuun. Kuningas Moosian aikaan Sarahemlan asukkaat toivat Moosialle ison kiven, jonka kaiverruksia sarahemlalaiset eivät osanneet lukea mutta jotka Moosia käänsi Jumalan innoituksen avulla. Kaiverruksissa kerrottiin kuningas Koriantumrista, jonka Sarahemlan kansa oli löytänyt erämaasta harhailemasta ja joka kuoli yhdeksän kuukautta myöhemmin. Kiveen oli kaiverrettu kertomus myös Koriantumrin esivanhemmista, jotka olivat lähteneet tornilta kielensekaannuksen aikaan. Kansaa kohtasi kuitenkin Herran oikeudenmukainen tuomio, ”ja heidän luunsa lepäävät hajallaan pohjoisenpuoleisessa maassa”.[MK 4]

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moronin kertomus profeetta Eterin sukuluettelolla, joka jatkuu aina kantaisä Jerediin saakka. Jered ja hänen veljensä elävät Lähi-idässä Baabelin tornin aikoihin. He pelkäävät joutuvansa eroon sukulaisistaan ja ystävistään ja rukoilevat Herraa, joka säälii heitä ja päättää olla sekoittamatta heidän kieltään. Herra lupaa johdattaa Jeredin tovereineen ”maahan, joka on oivallisempi kuin mikään muu koko maailmassa” ja tehdä heidän jälkeläisistään suuren kansan, ”eikä koko maan päällä tule olemaan suurempaa kansakuntaa”.[MK 5] He saavat pitää lupauksen maata hallussaan, mikäli pysyvät Jumalalle uskollisina, mutta mikäli he lankeavat pahuuteen, heidät hävitetään.[MK 6]

Herran käskystä Jered ja hänen veljensä kokoavat karjaa ja siemeniä ja lähtevät perheineen ja ystävineen erämaahan.[MK 5] Seurueeseen kuuluu runsaat 20 miestä ja näiden perheet.[MK 7] He asettuvat Nimrodin laaksoon, missä he pyydystävät lintuja, ottavat mukaansa mehiläisiä (jerediläisten kielellä deseret) ja rakentavat astian, jossa voivat kuljettaa kaloja. Nimrodin laaksossa Herra ilmestyy Jeredin veljelle ja käskee hänen vaeltaa erämaahan.[MK 6] Jeredin veli tovereineen rakentaa Herran ohjeiden mukaisesti kahdeksan laivaa,[MK 8] jotka ovat kevyitä mutta tiiviitä. Laivoihin tehdään reikä kanteen ja pohjaan, ja reiän avaamalla jerediläiset saavat itselleen raitista ilmaa.[MK 6] Herran sormi koskettaa 16 kiveä, jotka alkavat hohtaa tarjoten jerediläisille valoa laivamatkan ajaksi.[MK 9] Lopuksi Jeesuksen henkiruumis ilmestyy Jeredin veljelle.[MK 10]

Myrskytuuli kuljettaa laivat luvattuun maahan.[MK 11] Ne ovat kuin ”valas meren keskellä” ja ”vuorenkorkuiset allot” syöksyvät niiden ylitse.[MK 6] Matka kestää 344 päivää, ja viimein jerediläiset nousevat maihin luvatun maan rannalle. Jered ja hänen sukulaisensa ja ystävänsä saavat lapsia, levittäytyvät ympäri luvattua maata ja alkavat harjoittaa maataloutta. Jeredin veli järjestää ennen kuolemaansa väestönlaskennan. Yksinomaan Jeredin veljellä on 22 lasta ja Jeredillä vielä 12 lisää.[MK 11]

Kansa pyytää Jeredin veljeä nimeämään yhden pojistaan kuninkaaksi. Jeredin veli aavistelee sen johtavan hirmuvaltaan, mutta Jered taivuttelee hänet suostumaan. Jeredin vanhimmat pojat kieltäytyvät kunniasta eivätkä Jeredinkään pojat ole halukkaita, mutta lopulta Jeredin nuorin poika Oriha voidellaan virkaan.[MK 11] Hänestä tulee hyvä kuningas ja hän saa 31 lasta. Niin kuninkuus periytyy isältä pojalle. Osa kuninkaista hallitsee hyvin mutta osa on jumalattomia, mikä johtaa sotiin ja jerediläisten hajaannukseen. Profeetat kutsuvat kansaa parannukseen, ja toistaiseksi heidän kutsuunsa vastataan.[MK 12]

Monien sukupolvien kuluttua perustetaan salaliitto (engl. Secret Combination), joka on Saatanan innoittama ja johtaa viimein jerediläisten tuhoon.[MK 13] Pahat miehet kilpailevat kuninkaanvallasta juonitellen ja murhaten toisiaan. Nälänhätä ja myrkkykäärmeet surmaavat monia, ja vitsaukset saavat kansan tekemään parannuksen.[MK 14] Herra siunaa jerediläisiä ja jonkin aikaa he taas menestyvät,[MK 15] mutta viimein he lankeavat syntiin eivätkä ihmiset enää ota profeettojen sanoja vakavasti.[MK 16]

Kirjan nimihenkilö Eter on viimeinen suuri jerediläinen profeetta, joka elää kuningas Koriantumrin aikana.[MK 17] Koriantumr on jumalaton hallitsija ja karkottaa Eterin, joka piiloutuu kallionluolaan ja tarkkailee sieltä kansansa lopullista tuhoa. Maa ajautuu sisällissotaan ja Koriantumr syöstään vallasta muutamaksi vuodeksi, mutta poikiensa avulla hän onnistuu jälleen voittamaan kuninkuuden itselleen.[MK 18] Rosvojoukot alkavat ryöstellä maata ja Koriantumr joutuu sotimaan yhä uusia vallananastajia vastaan. Viimeisen sodan hän käy Sisiä vastaan, ja lukemattomat kaupungit tuhoutuvat.[MK 19] Miljoonien ihmisten kuolema järkyttää Koriantumria, joka tarjoaa Sisille rauhaa. Sis vaatii Koriantumria antautumaan vangiksi, mutta Koriantumr ei suostu ehtoon ja sota jatkuu. Sekä Koriantumr että Sis kokoavat kaikki alamaisensa viimeiseen yhteenottoon, joka käydään Raman eli Kumoran kukkulalla. Taistelu raivoaa monta päivää ja jopa lapset pakotetaan sotimaan. Viimein Koriantumr lyö Sisin kaksintaistelussa ja selviytyy ainoana elossa.[MK 20]

Eter kirjoittaa aikakirjansa loppuun luolassaan. Sisin kuoltua hän piilottaa sen niin, että Limhin kansa voi aikanaan löytää aikakirjat.[MK 20]

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eterin kirjan mukaan lupauksen maan eli Amerikan asukkaat menestyvät, jos he palvelevat Jeesusta Kristusta,[1] ja ”mikä kansakunta sitä hallussaan pitääkin, – – on oleva vapaa orjuudesta ja vankeudesta ja kaikista muista kansakunnista taivaan alla”.[MK 21] Koska maa on kaikkia muita oivallisempi, ”sen, joka pitää sitä hallussaan, on palveltava Jumalaa, tai hänet hävitetään”.[MK 22] Kirja sisältää myös varoituksen pakanoille, jotta heille ei kävisi, kuten Amerikan aiemmille asukkaille.[MK 23]

Eterin kirjassa on myös muita mormonismin teologian kannalta keskeisiä opetuksia.[1] Kristuksen syntymää edeltäneen henkiruumiin kuvaillaan olleen ”kuin lihaa ja verta”,[MK 24] salaliittojen varoitetaan johtavan kansakuntien turmeltumiseen ja tuhoon[MK 25] ja Uuden Jerusalemin ennustetaan sijaitsevan läntisellä pallonpuoliskolla.[MK 26]

Arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mormonismin perustaja Joseph Smith kertoi kääntäneensä Mormonin kirjan muinaisista kultalevyistä,[2] ja myöhempien aikojen pyhien liikkeen kannattajat ovat perinteisesti katsoneet kirjan kuvaavan todellisia tapahtumia.[3] Kertomuksen tueksi ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä,[4] ja sekulaarit tutkijat pitävät sitä 1800-luvun tuotteena.[5]

Eterin kirja on Mormonin kirjan sisäisen kronologian ensimmäinen kirja.[6] Muista Mormonin kirjan kirjoista poiketen se ei kerro profeetta Lehistä ja hänen jälkeläisistään vaan huomattavasti varhaisemmista tapahtumista.[7] Kertomus alkaa noin vuodesta 2500–2200 eaa. ja päättyy vuoden 580 eaa. tienoilla.[8]

Mormonin kirjan historiakäsitys on kehämäinen. Hyvinvointi johtaa ylpeyteen ja syntiin, mistä seuraa ensin profeettojen varoitus ja sitten Jumalan säätämä rangaistus. Koettelemuksien myötä kansa nöyrtyy ja tekee parannuksen, jolloin Jumala jälleen siunaa sitä ja kehä alkaa alusta.[9][10] Kaava toistuu myös Eterin kirjassa.[10]

Jeredin veli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeredin veljeä ei nimetä Mormonin kirjassa. Kirtlandin-vuosinaan Joseph Smithiä pyydettiin kuitenkin siunaamaan ja nimeämään vastasyntynyt poika. Smith antoi pojalle nimeksi Mahonri Moriancumer ja kertoi Herran juuri paljastaneen hänelle, että tämä oli Jeredin veljen nimi.[a] Oliver Cowdery mainitsi huhtikuussa 1835 lähettämässään kirjeessä ”Jeredin veljen” ja merkitsi sulkuihin tämän perästä sanan Moriancumer.[12]

Mormonien parissa suosittu vitsi kertoo veljeksistä, jotka nimettiin Eterin kirjan sankarien mukaan – onnekkaamman veljen nimeksi tuli Jared. Nykyajan Mahonri Moriancumerit käyttävät yleensä vain nimen ensimmäistä osaa. Kuuluisa Jeredin veljen mukaan nimetty henkilö oli utahilainen kuvanveistäjä Mahonri Young.[13]

Huomautukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”While residing in Kirtland Elder Reynolds Cahoon had a son born to him. One day when President Joseph Smith was passing his door he called the Prophet in and asked him to bless and name the baby. Joseph did so and gave the boy the name of Mahonri Moriancumer. When he had finished the blessing he laid the child on the bed, and turning to Elder Cahoon he said, the name I have given your son is the name of the brother of Jared; the Lord has just shown (or revealed) it to me.”[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mormonin kirja: Toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Joseph Smithin englanniksi sanelema alkuteos vuodelta 1830. Suomi: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, 2002. ISBN 978-951-850-341-8.

Viitteet tutkimuskirjallisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tanner, Morgan W.: Book of Mormon: Book of Ether Encyclopedia of Mormonism. 27.5.2011. Brigham Young University. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  2. Book of Mormon Encyclopædia Britannica. 8.9.2022. Encyclopædia Britannica, Inc.. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
  3. Taneli Kylätasku: Tutkimustieto vei mormonit kriisiin, jossa järki ja usko törmäävät Kirkko ja kaupunki. 25.9.2019. Viitattu 15.2.2023.
  4. Coe, Michael: Mormons and Archaeology: An Outside View. Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1973, 8. vsk, nro 2, s. 41–48. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
  5. Hutchinson, Anthony A.: The Word of God is Enough: The Book of Mormon as Nineteenth-Century Scripture. Teoksessa New Approaches to the Book of Mormon: Explorations in Critical Methodology, s. 11–19. Toim. Bren Lee Metcalfe. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1993. ISBN 1-56085-017-5. Internet Archive (viitattu 10.11.2022). (englanniksi)
  6. Donaldson, Lee L.: The Plates of Ether and the Covenant of the Book of Mormon. Teoksessa The Book of Mormon: Fourth Nephi Through Moroni, From Zion to Destruction. Toim. Charles D. Tate Jr. & Monte S. Nyman. Provo, UT: Religious Studies Center, Brigham Young University, 1995. ISBN 0-8849-4974-5. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.2.2023). (englanniksi)
  7. Johdanto: Eterin kirja Mormonin kirja, seminaariopettajan kirja. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  8. Book of Mormon Timeline Brigham Young University. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  9. Östman, Kimmo: Mormonit: Historia, oppi ja elämä, s. 148–150. Gaudeamus, 2019. ISBN 987-952-345-044-8.
  10. a b Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierre Mormonin kirja, oppilaan kirja. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko. Viitattu 15.2.2023.
  11. Book of Mormon: Student Study Guide, s. 188. Prepared by the Church Educational System. Salt Lake City, Utah: The Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints, 2008. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.2.2023). (englanniksi)
  12. Cowdery, Oliver: Letter VI. Latter Day Saints’ Messenger and Advocate, Apr. 1835, 1. vsk, nro 7. Kirtland, Ohio: F. G. Williams & Co.. Wikisource. Viitattu 13.2.2023. (englanniksi)
  13. Oaks, Dallin D.; Baltes, Paul & Minson, Kent (toim.): ”Giving Names to Children”, Perspectives on Latter-day Saint Names and Naming. Names, Identity, and Belief. Routledge, 2023. ISBN 978-1-003-32500-0. Google-kirjat (viitattu 14.2.2023). (englanniksi)

Viitteet Mormonin kirjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eter 1, 4, 5, 13.
  2. Eter 1.
  3. Eter 15:33.
  4. Omni 1:20–22.
  5. a b Eter 1.
  6. a b c d Eter 2.
  7. Eter 6:16.
  8. Eter 2–3.
  9. Eter 3, 6.
  10. Eter 3.
  11. a b c Eter 6.
  12. Eter 7.
  13. Eter 8.
  14. Eter 9.
  15. Eter 10.
  16. Eter 11.
  17. Eter 12.
  18. Eter 13.
  19. Eter 14.
  20. a b Eter 15.
  21. Eter 2:12.
  22. Eter 2:9–10.
  23. Eter 2:11.
  24. Eter 3:6.
  25. Eter 8:22.
  26. Eter 13:3–12.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eterin kirja Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon verkkosivuilla.