Etelämantereenkihu
| Etelämantereenkihu | |
|---|---|
 Etelämantereenkihu Terra Novan lahdella. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Kihut Stercorariidae |
| Suku: | Kihut Stercorarius |
| Laji: | maccormicki |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Etelämantereenkihu (Stercorarius maccormicki) on kihujen sukuun kuuluva lintulaji, joka elää eteläisellä pallonpuoliskolla. Sen kannan arvioidaan olevan vakaa.[1]
Lajin levinneisyysaluetta ovat Antarktis, Antigua ja Barbuda, Argentiina, Barbados, Brasilia, Kanada, Chile, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta, Falklandinsaaret, Ranskan Guayana, Guadeloupe, Japani, Malediivit, Martinique, Meksiko, Mikronesia, Montserrat, Mozambique, Namibia, Uusi-Seelanti, Panama, Peru, Saint Kitts ja Nevis, Saint Lucia, Saint-Pierre ja Miquelon, Saint Vincent ja Grenadiinit, Seychellit, Etelä-Afrikka, Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, Suriname, Trinidad ja Tobago sekä Yhdysvallat.[1]
Lisäksi sitä tavataan muuttolintuna seuraavilla alueilla: Australia, Bermuda, Komorit, Ecuador, Egypti, Fidži, Grönlanti, Intia, Indonesia, Israel, Jordan, Kenia, Mauritius, Oman, Portugali, Somalia, Sri Lanka ja Jemen sekä alkuperältään tuntemattomana seuraavilla alueilla: Bouvet’nsaari, Guatemala, Palau ja Neitsytsaaret.[1]
Etelämantereenkihu pesii kaikkialla Antarktiksen rannikoilla, etenkin Rossinmeren alueella. Muuttomatka talvehtimisalueelle suuntautuu pohjoiselle Tyynellemerelle ja Pohjois-Atlantille. Muuttomatka voi ulottua jopa Alaskaan tai Grönlantiin.[1]
Etelämantereenkihu pesii melko vähälumisilla alueilla Antarktiksella. Sen ravintoa on pääasiassa kala, mutta se saalistaa myös pingviinejä ja yksinomaisesti niitä varsinkin jos pesintä sattuu pingviiniyhteiskunnan lähistölle.[1]
Lajin kannan suuruudeksi arvioidaan 6 000–15 000 aikuista yksilöä, mutta arvio on hyvin epävarma. Myöskään kannan vakaudesta ei ole varmaa tietoa mutta sen oletetaan olevan vakaa.[3]
Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IUCN sijoittaa lajin sukuun Catharacta (del Hoyo and Collar 2014). Isokihu, C. antarctica ja C. maccormicki (Sibley and Monroe 1990, 1993), jotka ovat koko alueella esiintyviä lajeja, pysyvät erillisinä lajeina, kun taas Christidis and Boles (1994) ja Turbott (1990) sisällyttävät lonnbergin ja antarctican isokihun alalajiksi ja AERC TAC (2003) sisällyttävät etelämantereenkihun isokihun alalajiksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g BirdLife: Stercorarius maccormicki IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Stercorarius maccormicki (TSN 176801) itis.gov. Viitattu 24.1.2017. (englanniksi)
- ↑ Birdlife.org viitattu 24.1.2017(englanniksi)