Etelä-Irakin Ahwar
| Etelä-Irakin Ahwar | |
|---|---|
 suoalueet punaisella |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Irak |
| Tyyppi | sekä kulttuuri- että luontoarvoja |
| Kriteerit | (iii)(v)(ix)(x) |
| Tunnusnumero | 1481 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 2016 |
  |
|
Etelä-Irakin Ahwar on alue Irakin eteläosassa. Siellä on Unescon maailmanperintökohde, joka koostuu seitsemästä osasta: kolmesta arkeologisesta kohteesta ja neljästä kosteikkoalueesta.[1]
Urukin ja Urin arkeologiset kaupungit sekä Tell Eridun arkeologinen kohde ovat osa sumerilaisten kaupunkien ja asutuskeskusten jäänteitä, jotka kehittyivät Etelä-Mesopotamiaan 4. ja 3. vuosituhannen eaa. välillä Tigris- ja Eufrat-jokien soiselle suistoalueelle. Etelä-Irakin Ahwar – joka tunnetaan myös nimellä Irakin suoalue – on ainutlaatuinen, sillä se on yksi maailman suurimmista sisämaan suistoalueista erittäin kuumassa ja kuivassa ympäristössä.[1]
Tigris- ja Eufrat-jokien suiston kosteikoista on suojeltu Huwaizah-, Itä- ja Länsi-Hammar- sekä Keskinen suoalue.[1] 1990-luvun alussa Saddam Hussein yritti kuivattaa suot kostoksi alueella asuneille suoarabeille. Suo kutistui alle kymmenesosaan alkuperäisestä.[2]
Huwaizah-suo on ainutlaatuinen kosteikko, joka saa suuria vesimääriä tulvista ja kausiluonteisesti sadevettä, joka valuu sinne pohjoisilta ja koillisilta ylänköalueilta. Huwaizah on ainoa luonnontilassa säilynyt osa, joka säästyi 1980- ja 1990-lukujen kuivatuskampanjoista. Tämän seurauksena siitä tuli monien Lähi-idän afrikkalaista ja intialaista alkuperää olevien lintulajien ensisijainen turvapaikka. Nämä lajit ovat sittemmin levinneet takaisin alueen muihin osiin 2000-luvun alun tulvien jälkeen.[1]
Keskinen suoalue muodostaa nykyisen Ahwarin ekologisen ytimen. Laajojen ekosysteemiensä ansiosta se tarjoaa suotuisan elinympäristön monille lajeille.[1]
Itä- ja Länsi-Hammarin suoalueilla on murtovettä, sillä merestä tuleva suolavesi etenee sisämaahan sen eteläosassa. Alue ulottuu kaakossa laajenevalle aavikolle. Tämä luo hyvin erityiset ekologiset olosuhteet, joissa merikalalajit hyödyntävät Itä-Hammarin lisääntymisaluetta, kun taas Länsi-Hammar on miljoonien muuttolintujen viimeinen pysähdyspaikka ennen laajan Arabian autiomaan ylitystä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 The Ahwar of Southern Iraq: Refuge of Biodiversity and the Relict Landscape of the Mesopotamian Cities whc.unesco.org. Viitattu 16.1.2026.
- ↑ Saddam Husseinin kosto kuivatti Länsi-Aasian suurimman suon – Nyt asukkaat ovat palanneet ja toipunut suo on lintumatkailun helmi yle.fi. 2019. Viitattu 16.1.2026.