Etäluettava sähkömittari

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen älymittari.

Etäluettava sähkömittari (myös älymittari) on digitaalinen sähkömittari, jonka avulla kaikki tieto sähkönkulutuksesta ja jännitetasoista välittyy digitaalisesti sähkönkäyttöpaikan ja sähköverkkoyhtiön välillä. Älymittarit korvaavat mekaaniset kilowattituntimittarit, jotka luettiin paikallisesti vuosittain. Etäluettavat sähkömittarit ovat osa älykästä sähköverkkoa.

Hyödyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäluettavan sähkömittarin avulla sähköyhtiö voi tuoda asiakkailleen uusia palveluita, auttaa energian säästämisessä sekä tehostaa asiakaspalvelua. Mittarin avulla on mahdollista seurata energiankulutusta jopa tunneittain, joten sen avulla myös on aikaisempaa helpompi hallita omaa sähkönkäyttöään. Laskutus perustuu toteutuneeseen sähkönkäytöön, eikä aikaisemmin totuttuun arviolaskutukseen. [1]

Lisäksi sähköyhtiö saa tietoa verkon kunnosta, sekä pystyy seuraamaan ja ohjaamaan älykästä sähköverkkoa.

Etäluettava sähkömittari voi olla yhdistettynä aurinkopaneeliin.

Käyttöönotto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa astui 1.3.2009 voimaan Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta. Suomessa vähintään 80% verkkoyhtiöiden asiakkaista tulee olla tuntimittauksen ja etäluennan piirissä vuoden 2013 loppuun mennessä. Lisäksi se asettaa tiettyjä vaatimuksia mittausjärjestelmälle, joista tärkeimpiä ovat.[2]

  • Sähkönkulutuksen mittauksen tulee perustua tuntimittaukseen.
  • Mittaustiedot on luettava vähintään kerran vuorokaudessa.
  • Mittarin tulee rekisteröidä yli 3 minuutin jännitteettömän ajan alkamis- ja päättymisajankohta.
  • Sähköyhtiö on velvoitettu tarjoamaan mittaustiedot asiakkaille, samanaikaisesti kun ne luovutetaan sähköyhtiölle. Mittaustiedot tarjotaan verkkopalveluissa, jonne kirjaudutaan omilla käyttäjätunnuksilla.
  • Mittaustieto tulee tallentaa tietokantaan, jossa mittaustieto pitää säilyttää vähintään kuusi vuotta ja jännitteetöntä aikaa koskeva tieto vähintään kaksi vuotta.
  • Mittauslaitteiston tulee kyetä vastaanottamaan ja panemaan täytäntöön tai välittämään eteenpäin viestintäverkon kautta lähetettäviä kuormanohjauskomentoja.
  • Mittaustietoa käsittelevän tietojärjestelmän tulee olla asianmukaisesti varmistettu.

Etäluettavien mittareiden asennukset kotitalouksiin aloitettiin kuitenkin jo vuonna 2006 ja voimakkaasti niihin investoitiin 2008–2013, jolloin vaihtourakka saatiin päätökseen ja mittareita oli otettu käyttöön kolme miljoonaa kappaletta. Mittareiden uusimiseen käytettiin noin 800 miljoonaa euroa. Etäluettavat mittarit tulivat ensimmäisinä käyttöön Suomen lisäksi vain Italiassa ja Ruotsissa. Etäluettavat mittarit ovat kuitenkin uutta tekniikkaa, ja niiden käyttöikä vain 15 vuotta, joten vanhempia mittareita on alettava välittömästi uusia.[3]

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etäluettava sähkömittari mittaa käyttöpaikan kulutusta sekä jännitetasoja ja tallentaa ne muistiinsa tuntisarjoina. Mittaustiedot siirretään yleensä keskittimelle, joka sijaitsee jakelumuuntamolla tai kerrostalon kellarissa, josta mittaustiedot on sähköyhtiön luettavissa. Tiedot siirretään keskittimelle yleensä PLC-tekniikalla, joskus käytetään myös langatonta Mesh-verkkoa tai sarjaväylätekniikoita. Tietojen luennan hoitaa sähköyhtiö etänä matkapuhelinverkon välityksellä ja tiedot tallennetaan mittaustietokantaan. Mittarin tietojen tulee säilyä sähkökatkosten aikana ja mittaustiedot tulee toimittaa asiakkaalle seuraavan vuorokauden kuluessa. Haja-asutusalueilla tieto saatetaan siirtää matkapuhelinverkolla suoraan mittarilta mittaustietokantaan. [4]

Turvallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoturva ja yksityisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mittareiden käyttöönotossa tulee usein esiin yksityisyyden suoja. Etäluennan myötä asiakkaiden kulutustietoja siirretään useita väyliä pitkin, sekä tallennetaan useille palvelimille. Sähköyhtiöllä on kuitenkin vastuu siitä, etteivät tiedot pääse asiattomiin käsiin. Esimerkkinä asiaton osapuoli voisi käyttää tietoa seuraamaan asiakkaan vuorokausirytmiä ja tehdä arvauksia milloin huoneistossa ollaan paikalla.

Mittarit tulee myös olla etänä hallittavia ja päivitettävissä, tällöin myös hyökkääjällä on mahdollisuus päästä mittareihin käsiksi. Tietoturvapäivityksillä voidaan uhkaa kuitenkin vähentää ja viestien hyvä suojaaminen molempiin suuntiin vähentää riskiä.

Tietoa kuitenkin salataan ja suojataan erilaisilla menetelmillä. Sähköyhtiöt edelleyttää henkilöstöä ja yhteystyökumppaneita tietojen salassapitoon.[5] Verkossa lähetettävät viestit salataan molempiin suuntiin erilaisin menetelmin mittarista riippuen. Tietokannat joihin tieto kerätään, suojataan palomuureilla ja muilla keinoilla. Kulutustietojen seuranta verkkopalvelussa on mahdollista vain kirjautumalla käyttäjätunnuksien avulla, joiden luominen vaatii voimassa olevan sähkösopimuksen. [4]

Terveyshuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa terveyshuolista liittyvät mittareiden aiheuttamaan säteilyyn, tieteellistä näyttöä terveyshaitoista ei kuitenkaan ole. Sähkömagneettista säteilyä kuitenkin syntyy mittarin lähettäessä tietoa langattomasti sähköyhtiölle. Tieto lähetetään yleensä langattomasti vasta keskittimeltä sähköyhtiölle, joka sijaitsee yleensä kerrostalon kellarissa tai jakelumuuntamolla, joten säteilyä ei synny asunnon välittömässä läheisyydessä. [6] Lisäksi mittarit säteilevät vain tietoa lähettäessään, joka on muutamia sekunteja kerrallaan ja yleensä kerran tunnissa tai päivässä. Tämä on verrattavissa tilanteeseen, jossa tekstiviesti lähetetään matkapuhelimella muutaman kerran päivässä, joten etäluettavan sähkömittarin säteilystä ei tarvitse olla huolissaan.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. VTT: Etäluettavan mittaroinnin tila ja luomat mahdollisuudet (pdf) 2.10.2006. Viitattu 18.2.2014.
  2. Valtioneuvosto: Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta (pdf) 5.2.2009. Viitattu 18.2.2014.
  3. http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2014/10/31/joka-kotiin-saatiin-juuri-alysahkomittari-kohta-ne-uusitaan-taas/201415194/310
  4. a b VTT: Tietoturva (pdf) 11.12.2013. Viitattu 18.2.2014.
  5. Tekniikka 2.1.2014. Fortum. Viitattu 24.2.2014.
  6. Vesa Linja-aho: Sähkömittari ei säteile (Sivu 32-33) 1/2014. Sähkö & Tele. Viitattu 24.2.2014.
  7. STUK: Säteilyturvallisuus 17.12.2013. Säteilyturvakeskus. Viitattu 18.2.2014.