Esoteerisuus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Esoterismi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hunnuttu jumalar Isis. J. Augustus Knappin kuvitus Manly P. Hallin teoksesta The Secret Teachings of All Ages (1928).

Esoteerisuus (muinaisesta kreikasta ἐσωτερικός esōterikós) viittaa kätkettyyn tai salattuun tietoon, jonka omaksumiseen vaaditaan erityisiä taitoja, tekoja tai vihkiytymistä, toisin kuin eksoteerinen eli yleisesti saatavilla oleva tieto. Termin merkitys kuitenkin vaihtelee merkittävästi aikakaudesta ja kirjoittajista riippuen.

Akateemisessa tutkimuksessa esoteerisuus merkitsee opinalaa jonka tutkimusalueita ovat marginalisoituneet filosofiat tai uskonnolliset liikkeet kuten gnostilaisuus, kabbala tai uusplatonismi.

Etymologia ja määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termi "esoteerinen" tulee kreikan adjektiivista έσωτερικóς/ésôteriκós, joka puolestaan tulee antiikin kreikan sanasta ἐσώτερoς/esôteros, joka tarkoittaa ”sisäistä” (johdettu adverbistä ἔōω/ésō). Esoteerisen vastakohta on "eksoteerinen" eli yleistajuista ei salattua tietoa, joka on kaikkien ulottuvilla.

Myös termiä ”okkulttinen" käytetään usein esoteerisen synonyyminä. Okkultismi viitaa mihin tahansa salassa harjoitettuun maagiseen tai yliluonnolliseen taitoon. Termi esoteerinen taas pitää sisällään ajatuksen gnosisiksesta, joka johtaa yksilön sisäiseen muutokseen kuten valaistumiseen tai henkiseen uudestisyntymiseen.[1]

Länsimaisen esoteerisuuden juuret ovat hellenismin ajan hermetistisissä kirjoituksissa ja juutalaisessa kabbalassa. Antiikin hermetistiset kirjoitukset löydettiin uudelleen renessanssiajalla. 1600-luvulla syntyi ruusuristiläisiä veljeskuntia, jotka yhdistivät hermetismiä ja alkemiaa. 1800-luvun lopulla lisääntynyt kristinuskon epäily johti kasvaneeseen kiinnostukseen okkultismia kohtaan. Spiritualismin ohella tunnetuin aikakauden okkulttinen liike oli teosofia, joka yhdisti länsimaista esoteriaa itämaisiin uskontoihin. Näiden hengellisten liikkeiden opit levisivät 1900-luvun loppupuolella muun muassa new age -liikkeen kautta.[2]

Esoteerisia koulukuntia ja liikkeitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittäviä esoteerikoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hanegraaff, Wouter: Western Esotericism: A Guide for the Perplexed. Bloomsbury Academic, 2013. ISBN ISBN 9781441136466.
  • Ahonen, Jose: Yli luonnollisen. Mentalistin tutkimusmatka salatieteisiin. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-951-1-45140-2.
  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. ((Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym) Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.
  • Leskelä-Kärki, Maarit & Harmainen, Antti (toim.): Uuden etsijät. Salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880–1930. Helsinki: Teos, 2021. ISBN 978-952-363-186-1.
  • Mahlamäki, Tiina & Kokkinen, Nina (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa. Tampere: Vastapaino, 2020. ISBN 978-951-768-782-9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  •   Wikisanakirjassa: esoteerinen – sanan synonyymit, käännökset ja sanakirjamääritelmä