Esko Helske
Esko Helske (27. maaliskuuta 1914 Turku[1] – 17. elokuuta 2011) oli suomalainen lääkintäkontra-amiraali ja puolustusvoimien ylilääkäri vuosina 1967–1974.[2]
Helskeen vanhemmat olivat opettaja Lars Ivar Helske ja Lilli Suokas ja puoliso vuodesta 1941 Hilkka Elli Helena Inhala. Helske tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1932 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1942. Sisätautien erikoislääkäri Helskeestä tuli 1948.[1]
Helske toimi ennen sotia Helsingin suojeluskuntapiirin tehtävissä. Jatkosodassa hän oli päämajan toimistoupseerina. Sodanjälkeisinä vuosina hän oli Diakonissalaitoksen ylilääkärinä Pieksämäellä. Hän toimi vuosina 1952–1966 merivoimien päällikkölääkärinä. Vuonna 1966 hänet nimitettiin Puolustusvoimien pääesikunnan lääkintäosaston päälliköksi. Helske oli Puolustusvoimien ylilääkäri vuosina 1967–1974, jonka jälkeen hän jäi eläkkeelle.
Helskeelle on myönnetty monia arvomerkkejä kuten Suomen Leijonan ja Valkoisen Ruusun komentajamerkit sekä Suomen Punaisen Ristin ansioristi.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 152. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Kuolleet | Puolustusvoimien ylilääkäri toimi myös vakuutuslääkärinä Helsingin Sanomat. 2.1.2012. Viitattu 16.10.2023.
- ↑ In memoriam Esko Helske. Lääkärilehti, 24.2.2012, 67. vsk, nro 8, s. 626. Suomen Lääkäriliitto.