Esiopetus Suomessa
| Koulutus Suomessa |
|---|
| Esiaste |
| - varhaiskasvatus |
| - esikoulu |
| Perusaste |
| - peruskoulu |
| Toinen aste eli keskiaste |
| - lukio |
| - ammattikoulutus |
| - ammatillinen aikuiskoulutus |
| - kaksoistutkinto |
| Korkea-aste |
| - ammattikorkeakoulu |
| - yliopisto |
| Historiallisia oppilaitosmuotoja |
| - kansakoulu |
| - oppikoulu |
| - opistoaste |
| - kouluaste |
Esiopetus on maksutonta opetusta, jota annetaan tavallisimmin lukuvuoden ajan oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna eli sinä vuonna, jona lapsi täyttää kuusi vuotta. Vuodesta 2015 alkaen esiopetukseen osallistuminen on ollut velvoittavaa, eli kaikkien Suomessa asuvien esiopetusikäisten lasten on osallistuttava esiopetukseen tai muuhun esiopetuksen tavoitteet saavuttavaan toimintaan. Esiopetus on osa varhaiskasvatusta, mutta kuuluu perusopetuksen lainsäädännön piiriin. Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilailla esiopetus voi kestää kaksi vuotta ja alkaa 5-vuotiaana.[1][2]
Maksuttomaan esiopetukseen kuuluvat myös maksuttomat oppimateriaalit ja välineet, lounas esiopetuspäivinä, oppilashuolto sekä tarvittavat tulkitsemis- ja avustajapalvelut ja apuvälineet. Tietyin edellytyksin lapsi voi saada maksuttoman kuljetuksen esiopetukseen.[1]
Tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiopetus on tavoitteellista, pedagogista toimintaa. Samoin kuin perusopetuksen, esiopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Erityisenä tavoitteena esiopetuksessa on lisäksi edistää lapsen kasvu-, kehitys- ja oppimisedellytyksiä sekä vahvistaa lapsen myönteistä minäkuvaa. Leikki on sekä tärkeä osa esiopetusta että keskeinen opetusmenetelmä. Myös oppimisympäristöihin kiinnitetään erityistä huomiota, jotta ne tukevat esiopetuksen tavoitteiden toteutumista. Esiopetusta säätelevät perusopetuslaki, varhaiskasvatuslaki sekä Opetushallituksen julkaisema Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet -asiakirja, jonka mukaan kunnissa laaditaan paikalliset esiopetuksen opetussuunnitelmat.[3][4][1][5]
Järjestäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiopetuksen järjestämisestä vastaavat kunnat. Kunta voi järjestää esiopetuksen itse esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa tai hankkia esiopetuksen ostopalveluna joltakin palveluntuottajalta. Myös muut tahot, kuten yksityiset koulut, voivat saada luvan järjestää esiopetusta.[6]
Esiopetuksen opetuskieli on joko suomi tai ruotsi, mutta opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli[4].
Esiopetuksen opettajalla tulee olla joko luokanopettajan tai varhaiskasvatuksen opettajan (ent. lastentarhanopettaja) tutkinto tai kasvatustieteen kandidaatin tutkinto, johon sisältyvät lain vaatimat, varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen valmiuksia antavat opinnot[7].
Laajuus ja sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiopetuksen laajuus on vähintään 700 tuntia. Yhtenä päivänä lapsella voi olla enintään viisi tuntia esiopetusta.[6] Lisäksi lapsi voi osallistua esiopetusta täydentävään varhaiskasvatukseen[8].
Esiopetus on eheytettyä opetusta, jossa opetus ei jakaudu oppiaineisiin, vaan rakentuu erilaisista oppimiskokonaisuuksista. Oppimiskokonaisuuksien tavoitteet muodostuvat lasten mielenkiinnonkohteiden ja Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen tavoitteiden perusteella. Opetussuunnitelmaperusteissa on määritelty myös kuusi niin sanottua laaja-alaisen osaamisen kokonaisuutta, jotka tulee ottaa huomioon kaikessa esiopetuksen järjestämisessä ja toiminnassa.[5]
Oppimiskokonaisuudet esiopetuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ilmaisun monet muodot: musiikki, käsityöt, kuvallinen ajattelu ja kuvailmaisu, suullinen ja kehollinen ilmaisu
- Kielen rikas maailma: äidinkieli: kuunteleminen ja puhuminen, kirjoitettuun kieleen tutustuminen, lukutaidon kehittymisen tukeminen, kirjallisuus, kynän ja näppäimistön käyttö
- Minä ja meidän yhteisömme: historia, yhteiskuntatieto, eettinen kasvatus, katsomuskasvatus
- Tutkin ja toimin ympäristössäni: matemaattiset taidot, ympäristötieto ja -kasvatus, teknologiaan tutustuminen
- Kasvan ja kehityn: liikunta, ruokaan liittyvä osaaminen, kohtuullinen kuluttaminen, hyvinvointi, terveys ja turvallisuus[5]
Laaja-alaisen osaamisen kokonaisuudet esiopetuksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ajattelu ja oppiminen
- Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
- Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
- Monilukutaito
- Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
- Osallistuminen ja vaikuttaminen[5]
Arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvioinnin tarkoituksena esiopetuksessa on antaa tietoa esiopetuksen suunnittelemista ja kehittämistä varten sekä tukea kunkin lapsen hyvinvointia ja oppimista. Arvioinnin keskiössä on opettajan tekemä havainnointi ja lapsen omat kokemukset. Esiopetuksessa kehitetään lapsen itsearvioinnin edellytyksiä, ja arviointiin osallistuvat opettajien ja lapsen lisäksi muu esiopetuksen henkilöstö ja lapsen huoltajat. Arviointia dokumentoidaan, ja arvioinnin perusteella opettaja kehittää opetusta, oppimisympäristöjä ja lasten tarvitsemaa tukea.[5]
Esiopetusvuoden päätteeksi voidaan antaa esiopetuksen osallistumistodistus, ja se annetaan aina huoltajan pyytäessä. Todistuksessa voi olla yleiskuvaus toteutuneesta opetuksesta, mutta se ei sisällä lapsen persoonaan tai oppimiseen liittyviä kuvauksia.[5]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaisen esiopetuksen edeltäjinä pidetään 1840-luvulla perustettuja pikkulasten kouluja ja myöhempiä välitysluokkia silloisten lastentarhojen sekä koulujen välillä. Varsinainen keskustelu esiopetuksesta alkoi 1920-luvulla ja lisääntyi entisestään parikymmentä vuotta myöhemmin. Sittemmin 1960-luvulla, kun Suomessa aloitettiin niin kutsutun peruskoulu-uudistuksen suunnittelu, alettiin puhua myös esikoulun tarpeellisuudesta peruskoulun aloittavien oppilaiden välisten erojen tasaajana, ja vuosikymmenen lopulla toteutettiin myös esikoulukokeilu. Esiopetusta ei kuitenkaan saatu taloudellisista ja poliittisista syistä vielä tuolloin kaikkien ulottuville. Lopulta vuonna 2001 astui voimaan säädös, jonka mukaan kunnan on järjestettävä maksutonta esiopetusta oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna. Tuolloin esiopetus oli lapsille vapaaehtoista.[9][10]
1980-luvulla julkaistiin esiopetusta koskevia suunnitelmia ja oppaita. 1990-luvulla julkaistiin asiakirjoja, jotka velvoittivat koulujen yhteydessä toteutettavan esiopetuksen järjestäjiä. Päiväkodeissa toimittiin edelleen itselaadittujen suunnitelmien pohjalta.[10] Ensimmäinen kaikkea esiopetusta Suomessa ohjaava asiakirja julkaistiin vuonna 2000, ja se tuli velvoittavaksi kaksi vuotta myöhemmin[11].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Mitä on esiopetus? Opetushallitus. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Esiopetuksesta velvoittavaa 1.8. alkaen Opetus- ja kulttuuriministeriö. 28.5.2015. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Esiopetuksen tavoitteet Opetushallitus. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ a b Perusopetuslaki 1 luku 1 ja 2 a §, 4 luku 10 § finlex.fi. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ a b c d e f Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, s. 16–19, 23–24, 30–38 Opetushallitus. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ a b Esiopetuksen järjestäminen Opetushallitus. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Opettajien kelpoisuusvaatimukset Helsingin yliopisto. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Korkeakivi, Riitta: Aluehallintovirasto kovistelee kuntia... OAJ. 14.6.2019. Viitattu 5.12.2020.
- ↑ Niikko, Anneli: Esiopetuksen pitkä taival Joensuu University Press. 2001, s. 7–10, 12. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ a b Niikko, Anneli: Esiopetuksen pitkä taival Joensuu University Press. 2001, s. 17, 70, 74–76. Viitattu 6.12.2020.
- ↑ Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2000, s. 3 Opetushallitus. Viitattu 10.4.2022.