Esikoisten kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esikoisten kirkko (engl. Church of the Firstborn) oli myöhempien aikojen pyhien liikkeeseen kuulunut uskonnollinen yhteisö, joka erosi Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta vuonna 1861. Perustajansa Joseph Morrisin mukaan liikkeen jäseniä kutsuttiin myös "morrisilaisiksi" (engl. Morrisites). Liikkeen pohjalle syntyi uusia yhteisöjä, joista viimeinen lienee hajonnut 1969.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1857 Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon kuulunut englantilainen käännynnäinen Joseph Morris kertoi saaneensa Jumalalta ilmestyksiä, joissa häntä kutsuttiin Ilmestyskirjan seitsemänneksi enkeliksi.[1] Hän kirjoitti kirkon presidentti Brigham Youngille ja kysyi profeetan neuvoa näkyjen suhteen, mutta tämä ei vastannut Morrisin kirjeisiin.

Joseph Morris, kirkon perustaja

1860 Morris alkoi koota ympärilleen seuraajia, joista myöhemmin muodostui Esikoisten kirkon ydinjoukko. Helmikuussa 1861 MAP-kirkon apostolit John Taylor ja Wilford Woodruff erottivat Morrisin kirkosta.[2] 6. huhtikuuta 1861 Morris seuraajineen järjesti Esikoisten kirkon. Morris kutsui kaikkia seuraajiaan kokoontumaan Kingston Fortin hylättyyn linnakkeeseen Weber River -joen varrella.[3] Syksyllä 1861 jo useita satoja Morrisin seuraajia oli kokoontunut linnakkeeseen.

Morris kertoi seuraajilleen, että Jeesuksen Kristuksen toinen tuleminen oli välittömästi käsillä, minkä takia ei enää ollut mieltä kylvää satoja tai edes valmistautua talven tuloon. Osa ryhmän jäsenistä lienee jopa tuhonnut siemenviljaansa osoittaakseen uskollisuuttaan pian saapuvalle Messiaalle.[2]

Keväällä 1862 yhteisön vilja ja elintarvikkeet olivat jo vähissä, ja osa Morrisin kannattajista alkoi käydä tyytymättömiksi. Morris nimesi useitakin päivämääriä, jolloin Jeesuksen Kristuksen piti palata, mutta jokainen niistä osoittautui pettymykseksi.[4] Joka kerta yhteisön jäsenmäärä kuitenkin väheni, koska osa Morrisin seuraajista jätti yhteisön pettyneenä. Yleensä lähtijät myös ottivat mukaansa yhteisöön tuomaansa omaisuutta, jonka he sinne saapuessaan olivat lahjoittaneet yhteisölle.

Väkimäärän tasaisesti vähetessä yhteisöön jääneet alkoivat syyttää lähtijöitä yhteisön omaisuuden varastamisesta. Jokainen yhteisöön saapujahan oli lahjoittanut omaisuutensa yhteisölle. Sitä paitsi syntyi epäselvyyksiä siitä, mikä osa yhteisestä omaisuudesta kuuluisi kenellekin. Yhteisöön jääneet valittivat lähtijöiden vievän parhaat päältä. Lopulta tilanne kiristyi niin pahaksi, että kolme yhteisöstä lähtijää — William Jones, eräs Morrisin ensimmäisistä seuraajista, John Jensen ja Louis C. Gurston — vangittiin pieneen majaan. Heidät haluttiin pitää siellä, jotta "Herra voisi tuomita heidät saapuessaan".[1]

Tilanteen kiristyttyä tähän pisteeseen Utahin territorion johdon oli pakko puuttua asiaan. Se lähetti territorion miliisin vangitsemaan Morrisin ja muut liikkeen johtajat (nk. Morrisin sota). Yhteisön jäsenet yrittivät kuitenkin puolustautua asevoimalla. Kesäkuun 15. päivänä 1862 syntyneessä tulitaistelussa Morris sai surmansa. Muut liikket johtajat joutuivat vangeiksi.

Pidätystä seuranneissa oikeudenkäynneissä seitsemän liikkeen johtajaa tuomittiin murhasta ja 66 muuta saivat tuomion viranomaisten väkivaltaisesta vastustamisesta. Aluekuvernööri Stephen S. Harding kuitenkin armahti kaikki tuomitut jo kolmen päivän kuluttua tuomiosta. Vangitsemista pelänneet yhteisön jäsenet hajaantuivat kaikkialle Yhdysvaltojen Keskilänteen. Lopulta jäsenet alkoivat kokoontua uudelleen Montanaan, Deer Lodge Countyyn. Täällä George Williams -niminen mies otti joukon johtoonsa. Hän kutsui itseään "profeetta Keenaniksi" ja Morrisin seuraajaksi.[1]

Williams oli usein pitkiäkin aikoja poissa Montanasta, eläen Salt Lake Cityssä ja Englannissa. Williams lähetti seuraajilleen useita kirjallisia ilmoituksia, jotka hän sanoi saaneensa Jumalalta. Samoin hän kirjoitti St. Ann's Hill Record -nimisen kirjan, joka hänen mukaansa oli ilmoituksen kautta saatu muinainen aikakirja.[1]

Williamsin kuoltua 1882 Esikoisten kirkko jakautui useaan ryhmään, jotka kaikki väittivät olevansa Morrisin perustaman kirkon laillisia seuraajia. Suurin näin syntyneistä ryhmistä oli Montanassa toiminut, John R. Eardleyn johtama ryhmä, joka muutti nimensä "Jeesuksen Kristuksen ja Korkeimman pyhien kirkoksi". 1950-luvulla tultaessa suurin osa kirkon jäsenistä oli joko jättänyt kirkon tai kuollut. Virallisesti kirkko todettiin hajonneeksi 1969.[1]

Opetukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten suurin osa myöhempien aikojen pyhien yhteisöistä, Esikoisten kirkko opetti Joseph Smithin olleen Jumalan profeetta. Sen mukaan Smithiä oli seurannut profeettana James J. Strang ja tätä taas Joseph Morris.

Toisin kuin suurin osa mormonistisista yhteisöistä, Esikoisten kirkko opetti uskoa jälleensyntymään. Morris kutsui oppia "lasten ylösnousemukseksi". Hänen mukaansa profeetta Joseph Smith oli aikoinaan opettanut tätä oppia, ja muut myöhempien aikojen pyhät olivat menneet harhaan, koska ne torjuivat tämän opetuksen. Kaikkien myöhempien aikojen pyhien johtajien ajateltiin olevan jälleensyntyneitä Raamatun tai Mormonin kirjan ajan profeettoja. Joseph Smithin sanottiin olevan jälleensyntynyt Mormon ja apostoli Paavali, Joseph Morrisin taas jälleensyntynyt Mooses. George Williams piti itseään Aadamin pojanpojanpojan Keenanin jälleensyntymänä. Morris ennusti myös, että Jesus tulisi syntymään uudelleen Jerusalemissa vuonna 1909 arabiperheeseen.[5]

Esikoisten kirkko torjui useat Smithin myöhäiskauden ja Brigham Youngin opetukset, kuten moniavioisuuden, endaumentin ja muut temppelitoimitukset, verisovituksen sekä pappeuden kieltämisen mustaihoisilta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e C. LeRoy Anderson Morrisite Collection (Arkistoitu – Internet Archive). Marie Eccles-Caine Archive of Intermountain Americana. Utah State University Libraries: Special Collections and Archives.
  2. a b Kenneth Godfrey, "The Morrisites" in Utah History Encyclopedia.
  3. Ruth Malan, "Three-day war focus of new monument", Standard-Examiner (Ogden, UT), 2006-11-02. Pluses section.
  4. G.M. Howard, "Men, Motives, and Misunderstandings: A New Look at the Morrisite War of 1862".
  5. See, e.g., Darrick Evenson, "An (sic) Brief History of THE CHURCH OF THE FIRSTBORN (The Morrisites): Founded by the Prophets Joseph Morris and George Williams.