Escalloniaceae

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Escalloniaceae
Neidoneskallonia (Escallonia virgata).
Neidoneskallonia (Escallonia virgata).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Streptophyta
Kaari: versokasvit, Embryophyta
Alakaari: putkilokasvit, Tracheophyta
Luokka: siemenkasvit, Spermatophyta
Alaluokka: koppisiemeniset, Angiospermae
Lahko: Escalloniales
Heimo: Escalloniaceae Dumortier, nom. cons.
Synonyymit
  • Anopteraceae Doweld
  • Eremosynaceae Dandy
  • Polyosmaceae Blume
  • Tribelaceae Airy Shaw
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Escalloniaceae Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Escalloniaceae Commonsissa

Escalloniaceae on ainoa kasviheimo koppisiemenisten Escalloniales-lahkossa. Koska nimisuvulla (Escallonia, eskalloniat) on suomenkielinen nimi, kutsutaan heimoa seuraavassa eskalloniakasveiksi.[1]

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskalloniakasvit ovat tavallisesti puuvartiskasveja, joihin kerääntyy alumiinia. Kukinto on tavallisesti terttumainen. Kukissa on erilehtinen teriö ja heteet toisinaan kiinnittyvät siihen. Kukassa on myös mesiäinen, ja sikiäin on kehänalainen.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskalloniakasvien levinneisyys keskittyy eteläiselle pallonpuoliskolle. Niitä kastaa Itä-Himalajalta ja Etelä-Kiinasta Itä-Australiaan ja Uuteen-Seelantiin ulottuvalla alueella, Intian valtamerellä sijaitsevalla Réunionilla sekä Keski- ja Etelä-Amerikassa.[2]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eskalloniakasveihin kuuluu yhdeksän sukua ja 130 lajia. Ne muodostavat asteridien Campanulidae-ryhmässä oman kladinsa, jolle annetaan oman lahkon asema lahkojen Asterales (mm. mykerökukkais- eli asterikasvit), Bruniales (bruniakasvit), Apiales (mm. sarjakukkaiskasvit), Paracryphiales ja Dipsacales (tesmayrtti- ja kuusamakasvit) rinnalla. Aikaisemmin eskalloniakasveja on pidetty milloin hortensiakasvien (Hydrangeaceae), milloin rikkokasvien (Saxifragaceae) sukulaisina.[2]

Eskalloniakasveihin kuuluvat seuraavat kasvisuvut:[3]

Suvuista systemaattiselta asemaltaan erillisin on Polyosma. Siihen kuuluu 60 Itä-Himalajalta ja Etelä-Kiinasta Itä-Australiaan ja Uuteen-Kaledoniaan ulottuvalla alueella kasvavaa puulajia, joiden lehtiasento on vastakkainen. Toisinaan lehdet ovat sahalaitaisia. Kukat ovat 4-lukuisia, verhiö yhdislehtinen, teriö erilehtinen. Sikiäimessä on turvonneet laitaistukat, joihin kiinnittyy paljon siemenaiheita. Luotti on pallomainen ja kaksiliuskainen. Hedelmä on yksisiemeninen luumarja. Siemenessä on tärkkelyspitoinen ravintovarasto ja erilaistumaton alkio.[2]

Eremosyne pectinata on sukunsa ainoa laji ja on yksivuotinen ruoho, jonka lehdet ovat enemmän tai vähemmän liuskaiset ja kourasuoniset. Kukinto on viuhkomainen, ja siinä on pieniä kukkia. Sikiäin on kehänpäällinen ja kahden yhtyneen emilehden muodostama. Siinä on vain kaksi pystyä siemenaihetta. Vartalo on haarainen. Hedelmä on kota.[2]

Tribeles australis, myös sukunsa ainoa laji, on pieni, pystykasvuinen pensas, jonka lehtiasento on kierteinen. Lehdet ovat leveäkantaiset ja kärjestään pienihampaiset. Kukat sijaitsevat yksittäin haarojen päissä, ovat pieniä, ja niissä on nuppuasennossa kierteiset terälehdet. Sikiäimen päässä on vartalo ja kolmiliuskainen, lähes nuijamainen luotti. Kiiltävät siemenet jäävät pitkäksi aikaa kiinni kodan keskipylvääseen.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]