Eryks

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eryks
Ἔρυξ
Eryx
Eryks-vuori.
Eryks-vuori.
Sijainti

Eryks
Koordinaatit 38°02′12″N, 12°35′01″E
Valtio Italia
Paikkakunta Erice, Trapani, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Eryks Commonssissa

Eryks (m.kreik. Ἔρυξ, lat. Eryx) oli antiikin aikainen kaupunki Sikeliassa eli Sisilian saarella nykyisen Italian alueella.[1][2] Se sijaitsi samannimisellä vuorella saaren länsiosassa nykyisen Ericen kaupungin paikalla.[3]

Eryks oli ei-kreikkalaisen elymien heimon kaupunki, mutta kreikkalaistui ajan kuluessa, vaikka olikin yleensä läheisissä yhteyksissä Karthagoon tai sen vallassa. Roomalaiset saivat kaupungin valtaansa lopullisesti vuonna 241 eaa. Eryks tunnettiin antiikin maailmassa ennen kaikkea Afroditen eli Venuksen temppelistään.[1][2]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eryksin kaupunki sijaitsi Eryks-vuorella (lat. Mons Eryx tai Mons Erycus, nyk. Erice tai Monte San Giuliano) Sisilian länsiosissa noin 12 kilometriä Drepanonista eli nykyisestä Trapanista ja kolme kilometriä rannikosta. Vuori muodosti vahvan luonnonlinnoituksen. Se sijaitsee matalalla tasangolla, mikä saa sen näyttämään todellista korkeammalta. Antiikin aikana sitä pidettiinkin saaren toiseksi korkeimpana Aitnan eli Etnan jälkeen, vaikka sen todellinen korkeus on vain noin 670 metriä, ja se luettiin merkittävien vuorten joukkoon.[2][4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalais-roomalaisen mytologian mukaan Eryksin Afroditen temppelin perusti Aineias. Jumalatar sai siitä latinalaisen epiteettinsä Venus Erycina, joka esiintyy usein roomalaisilla kirjailijoilla.[2][5] Diodoros Sisilialaisen mukaan sekä kaupungin että temppelin perusti kuitenkin jo aiemmin heeros nimeltä Eryks, joka otti Herakleen vastaan tämän ollessa Sisilian länsiosissa ja hävisi tälle painikilpailussa. Tämä Eryks oli Afroditen ja paikallisen Buteen poika. Vergilius viittaa häneen Aineiaan veljenä, vaikkakaan ei kaupungin perustajana. Tässä myyttiversiossa Aineias toi lahjoja jo valmiiksi olemassa olleelle pyhäkölle.[2][6]

Legendat, jotka yhdistivät Eryksin Aineiaaseen ja troijalaiseen päällikköön Elymokseen, viittaavat siihen, että Eryks oli Segestan tavoin sisilialaisen ei-kreikkalaisen elymien heimon kaupunki, sillä antiikin ajan kirjailijat pitivät yleisesti elymeitä alkuperältään troijalaisina.[2][7]

Arkeologian perusteella Eryksin paikka on ollut asuttu viimeistään neoliittisella ja pronssikaudella. Paikalla ollut pyhäkkö oli puolestaan alun perin omistettu foinikialaiselle Astarte-jumalattarelle, joka yhdistettiin usein Afroditeen.[1] Myyttien alkuperää on selitetty sillä, että paikan varhaisin kultti voisi kuitenkin olla ennemmin pelasgilaista kuin foinikialaista alkuperä.[2]

Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eryksin niin kutsuttua foinikialaista tai puunilaista muuria.

Eryksiin ei koskaan perustettu kreikkalaista siirtokuntaa, mutta se hellenisoitui eli kreikkalaistui vähitellen muiden Sisilian kaupunkien tavoin. Vielä Thukydides puhui Eryksin samoin kuin Segestan asukkaista kuitenkin barbaareina.[2][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Erykīnos (Ἐρυκῖνος), myöhemmin latinaksi Erycīnus.[2] Vaikka Eryks itse ei saanutkaan kreikkalaista siirtokuntaa, spartalainen Dorieus perusti kuitenkin jonnekin sen lähelle Herakleian kaupungin 500-luvun eaa. lopulla, mutta elymit ja foinikialaiset tuhosivat sen pian.[1]

Eryksin historiasta ei tiedetä juuri mitään ennen 400-luvun eaa. loppupuolta, mutta sen vaiheet seurasivat todennäköisesti vahvemman Segestan vaiheita. Ateenan epäonnistuneen Sisilian sotaretken 415–413 eaa. jälkeen kaupunki joutui Karthagon alaisuuteen. Vuonna 406 eaa. Syrakusan ja Karthagon laivastot kävivät kaupungin edustalla meritaistelun, jonka Syrakusa voitti. Syrakusan tyrannin Dionysioksen läntiseen Sisiliaan suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 397 eaa. Eryks liittyi Syrakusan puolelle hieman ennen Motyen piiritystä, mutta karthagolaiset saivat vallattua kaupungin takaisin Himilkonin johdolla seuraavana vuonna. Dionysios sai kaupungin takaisin haltuunsa hieman ennen kuolemaansa, mutta tämän jälkeen se päätyi taas karthagolaisille ainakin Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen sotaretkeen vuonna 278 eaa. saakka.[2][9]

Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrrhoksen sotaretken aikaan Eryksissä oli vahva varuskunta, joka kykeni puolustautumaan pitkään, kunnes Pyrrhos onnistui itse johtamallaan hyökkäyksellä valloittamaan sen. Ensimmäisen puunilaissodan 264–241 eaa. aikaan kaupunki oli jälleen karthagolaisten hallussa. Hamilkar tuhosi kaupungin vuonna 260 eaa. ja siirrätti sen asukkaat Drepanonin niemelle, johon perusti Drepanonin kaupungin. Eryksin paikka ei kuitenkaan jäänyt kokonaan autioksi, ja vuonna 249 eaa. roomalaiset saivat kaupungin ja Afroditen temppelin ensimmäistä kertaa käsiinsä konsuli Junius Pulluksen johdolla. Roomalaisten gallialaiset palkkasotilaat ryöstelivät temppeliä tässä yhteydessä, mutta tämä jäi ainoaksi kerraksi, ja menetykset paikattiin pian.[1][2][10]

Venus Erycina ja tämän temppeli roomalaisaikaisessa denaarissa, 57 eaa.

Hamilkar Barka valtasi kaupungin yllätyksellä takaisin Karthagolle vuonna 244 eaa., mutta ei saanut vallattua sen linnoitusta. Hän siirrätti kaupungin asukkaat Drepanoniin. Karthagolaiset joutuivat hylkäämään Eryksin ja Drepanonin vasta sen jälkeen, kun Lutatius Catulus voitti nämä Aegatessaarten taistelussa vuonna 241 eaa. Tämän jälkeen lähes koko Sisilia tuli Rooman hallintaan.[1][2][11]

Roomalaisella kaudella Eryksiin suhtauduttiin suopeasti, koska sekä se että roomalaiset itse katsoivat polveutuvansa troijalaisista Afroditen ja Aineiaan kautta. Kaupunki itse vaikuttaa kuitenkin taantuneen merkityksettömäksi, siinä missä sen temppeli säilyi olemassa. Muun muassa Cicero mainitsee temppelin, mutta ei kaupunkia. Plinius mainitsee kaupungin Sisilian tavallisten roomalaiskaupunkien (municipium) joukossa. Tacituksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupunki oli riippuvainen Segestasta.[1][12]

Koko läntisen Sisilian taantuessa myös Eryksin temppeli rappeutui, ja segestalaiset vetosivat vuonna 25 jaa. keisari Tiberiukseen sen kunnostamiseksi. Keisari antoi tästä määräyksen, mutta sitä ei pantu toimeen; työ jäi myöhemmälle ajalle keisari Claudiukselle. Tämän jälkeen temppeliä ei enää mainita historiassa, eikä sen hylkäämisen tai tuhoutumisen ajankohtaa tunneta. Myös Roomaan rakennettiin oma Venus Erycinan temppeli.[2][13]

Myöhempi historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asutus säilyi ylhäällä vuorella antiikin aikaisen linnoituksen ja temppelin paikalla läpi keskiajan. Normannivallan aikana se sai nimen Monte San Giuliano. Nykyinen kaupunki nimettiin uudelleen antiikin aikaisen kaupungin mukaan vuonna 1934 italialaisessa nimimuodossa Erice.[2][14]

Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Eryksin foinikialaisaikaisista muureista suhteessa nykyiseen Ericen kaupunkiin.
Niin kutsuttua foinikialaista tai puunilaista muuria.

Eryksin linnoitus ja Afroditen temppeli sijaitsivat vuoren huipulla nykyisen Ericen kaupungin paikalla ja varsinainen kaupunki ilmeisesti vuoren rinteessä noin puolivälissä nykyisen Pyhän Annan luostarin lähistöllä.[2]

Afroditen temppeli

Afroditen temppeli sijaitsi Eryks-vuoren huipun kaakkoislaidalla nykyisen Castello di Véneren paikalla. Pyhäköstä ja sen osista, kuten pylväistä, on tehty joitakin satunnaisia löytöjä 500–400-luvuilta eaa. eri puolilta kaupunkia. Muutoin ainoat merkittävimmät jäänteet ovat peräisin Rooman keisarikaudelta, mahdollisesti keisari Claudiuksen ajalta, jolloin se rakennettiin uudelleen.[1][2]

Temppelillä oli onni historiansa aikana nauttia sekä foinikialaisten, karthagolaisten, kreikkalaisten että roomalaisten kunnioitusta. Thukydides kertoo sen olleen jo Ateenan sotaretken aikaan vuonna 415 eaa. täynnä kultaisia ja hopeisia astioita ja muita lahjoja, joita segestalaiset käyttivät hämätäkseen ateenalaisia luulemaan heitä rikkaammiksi kuin olivatkaan. Roomalaiset, jotka kunnioittivat temppeliä suuresti sen Aineias-kytköksen vuoksi, pitivät tapana, että Sisilian provinssiin nimetyt hallintovirkamiehet kävivät temppelillä osoittamassa kunnoitustaan. Temppelillä oli oma vartiokaarti, ja seitsemäntoista Sisilian tärkeintä kaupunkia oli määrätty maksamaan vuosittain summa pyhäkön kaunistamiseksi.[2][15]

Muurit

Eryksin foinikialaisaikaisista muureista on säilynyt laajoja osuuksia erityisesti nykyisen kaupungin länsilaidalla. Iso osa nykyisin paikalla olevista rakenteista on kuitenkin myöhemmän kunnostuksen ja uudelleenrakentamisen tulosta keskiajalta aivan nykypäiviin saakka. Varhaisin rakennusvaihe on peräisin 700–500-luvuilta eaa., ja se oli tehty suurista kivistä ja muistutti kyklooppimuuria. Toinen rakennusvaihe eli muurien ylemmät osat on ajoitettu 500–200-luvuille eaa.[1] Muurit on tulkittu pyhäkköaluetta suojanneeksi linnoitukseksi tai eräänlaisiksi vahvoiksi peribolos-muureiksi ennemmin kuin varsinaisiksi kaupunginmuureiksi sillä perusteella, että varsinainen asutus sijaitsi alempana.[2]

Esinelöydöt

Esinelöytöihin lukeutuu muun muassa kypro-foinikialaista ja puunilaista vaikutusta edustavia pienoispatsaita, skarabeita ja muita amuletteja sekä terrakotasta tehtyä keramiikkaa. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”ERYX (Erice) Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Smith, William: ”Eryx”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  3. Eryx Pleiades. Viitattu 5.11.2018.
  4. Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8; Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 2.47; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 4.43; Polybios: Historiai 1.55; Pomponius Mela: De situ orbis 2.7.17; Solinus: De mirabilibus mundi 5.9; Vergilius: Aeneis 12.701; V. Fl. 2.523.
  5. Strabon: Geografia 13; Horatius: Carm. 1.2.33; Ovidius: Ov. Ep. 15.57.
  6. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.23, 4.83; Vergilius: Aeneis 5.24, 5.412.
  7. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.2; Strabon: Geografia 13.
  8. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.2.
  9. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.80, 14.48, 14.55, 15.73.
  10. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.10, 23.9, 24.1; Polybios: Historiai 1.55, 2.7; Zonaras: Epitome historion 8.15.
  11. Polybios: Historiai 1.58; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 24.8; Livius: Rooman synty 21.10, 28.41.
  12. Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 2.8, 2.47; Strabon: Geografia 5; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.8; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 4.43.
  13. Tacitus: Keisarillisen Rooman historia 4.43; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Claudius 25.
  14. Erice Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.11.2018.
  15. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.46; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 4.83; Strabon: Geografia 5; Cicero: Verrestä vastaan (In Verrem) 2.8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]