Eroaminen Euroopan unionista
Jäsenvaltion eroaminen Euroopan unionista tapahtuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 50 artiklan mukaisella menettelyllä. Eroamismenettely lisättiin perussopimukseen Lissabonin sopimuksen myötä vuonna 2009.[1] Artiklan 50 mukaan jäsenvaltion on tehtävä päätös eroamisesta ”valtiosääntönsä asettamien vaatimusten mukaisesti”.[2]
Ainoa EU:sta eronnut jäsenvaltio on Yhdistynyt kuningaskunta, joka järjesti kansanäänestyksen EU-erosta heinäkuussa 2016 ja eroneuvottelujen jälkeen erosi unionista tammikuussa 2020. Lisäksi neljä epäitsenäistä aluetta on eronnut EU:sta tai sen edeltäjistä: Ranskan Algeria (vuonna 1962 Algerian itsenäistyessä), Grönlanti (1985), Saint-Pierre ja Miquelon (1985) ja Saint-Barthélemy (2012). Kolme viimeksi mainittua kuitenkin liittyivät EU:n merentakaisiksi maiksi tai alueiksi.[3][4]
Eromenettely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eroavan jäsenvaltion tulee ilmoittaa eroaikomuksestaan Eurooppa-neuvostolle, mikä käynnistää kahden vuoden mittaisen neuvottelujakson eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä. EU neuvottelee erosopimuksen eroavan jäsenvaltion kanssa Eurooppa-neuvoston antamien poliittisten suuntaviivojen perusteella. Eroavan jäsenvaltion edustajat eivät voi osallistua sen eroa koskevaan päätöksentekoon neuvostossa.[2][1] Unionin tuomioistuin on tulkinnut perussopimusta niin, että eroaikomuksestaan ilmoittanut jäsenvaltio voi ennen varsinaisen eron tapahtumista halutessaan perua ilmoituksensa ja jäädä EU:n jäseneksi ilman, että siihen tarvitaan muiden jäsenvaltioiden tai EU-toimielinten hyväksyntää.[5]
Erosopimus on hyväksyttävä Euroopan unionin neuvostossa määräenemmistöllä sen jälkeen, kun sopimus on saanut Euroopan parlamentin hyväksynnän. Jos erosopimusta ei hyväksytä artiklan 50 mukaisessa määräajassa, tapahtuu automaattisesti niin kutsuttu sopimukseton ero. Kahden vuoden neuvottelujaksoa voidaan kuitenkin pidentää Eurooppa-neuvoston yksimielisellä päätöksellä yhteisymmärryksessä erovan jäsenvaltion kanssa.[2][1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Toivola, Teemu: EU:n eropykälä – periaatteessa yksinkertainen, mutta tulkinnanvarainen Yle Uutiset. 27.6.2016. Viitattu 10.5.2026.
- 1 2 3 50 artikla EUR-Lex. Viitattu 10.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Ziller, Jacques: The European Union and the Territorial Scope of European Territories victoria.ac.nz. Arkistoitu 7.4.2014. Viitattu 10.5.2026.
- ↑ Exiting the EU? Algeria, Greenland and Saint Barthélémy experiences Nationalia. 5.10.2026. Viitattu 10.5.2026. catalan
- ↑ Parkkinen, Sonja: EU-tuomioistuimen brexit-linjaus: Britannia saa perua eroilmoituksensa yksipuolisesti, jos niin haluaa Yle Uutiset. 10.12.2018. Viitattu 10.5.2026.