Ernst Schybergson

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ernst Schybergson (29. tammikuuta 1891 Helsinki17. maaliskuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen urheilija, jonka lajeina olivat tennis, jalkapallo ja jousiammunta. Hän toimi seuroissa Helsingin Unitas sekä Kronohagens Idrottsförening.

Tenniksessä Schybergson karsiutui vuoden 1924 kesäolympialaisissa 1. kierroksella kaksinpelissä. Nelinpelissä hän selvisi toiselle kierrokselle parinaan Arne Grahn. SM-tasolla hän voitti kultaa vuonna 1914 nelinpelissä parinaan Carl Viktor Sandelin.

Jalkapallossa hän voitti kultaa Unitaksen riveissä vuonna 1908, jolloin lajin SM-mitaleista ensi kertaa kamppailtiin. Hän pelasi myös Suomen jalkapallomaajoukkueen ensimmäisessä ottelussa vuonna 1911 Ruotsia vastaan. Vuosina 1912–1914 hän oli Suomen Palloliiton hallituksen jäsenenä.

Jousiammunnassa Schybergson oli 25. vuoden 1934 maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän oli myös ensimmäinen lajin maailmanmestaruuskilpailuihin osallistunut suomalainen.

Schybergson toimi Finlands Tandläkarförbundin puheenjohtajana 1931–1934 sekä Suomen Tennisliiton puheenjohtajana 1935–1937.

Schybergson oli koulutukseltaan hammaslääketieteen lisensiaatti ja ammatiltaan hammaslääkäri. Hän julkaisi myös kirjat Verkkopallopeli – Lawn-tennis (1915) sekä Lawn-Tennis (1916). Lisäksi hän kirjoitti tenniksestä Olympiakisat II -kirjaan (1924).

Hänen veljensä Lars ja Richard edustivat Suomea maajoukkuetasolla muun muassa jalkapallossa. Tytär Anna Märta Louise Schybergson voitti tenniksen nuorten kaksin- ja nelinpelin Suomenmestaruuden vuonna 1947.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 302. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.