Ernst Schröder
Friedrich Wilhelm Karl Ernst Schröder (25. marraskuuta 1841 Mannheim – 16. kesäkuuta 1902 Karlsruhe) oli saksalainen matemaatikko, joka tunnetaan ennen kaikkea algebrallisen logiikan kehittäjänä.[1] Hän on merkittävä matemaattisen logiikan historiassa ennen kaikkea George Boolen, Augustus De Morganin, Hugh MacCollin ja Charles Peircen töiden laajentajana. Schröderin monumentaalinen Vorlesungen über die Algebra der Logik valmisti tietä matemaattisen logiikan nousulle itsenäisenä alana systematisoimalla erilaisia tuon ajan formaalisen logiikan järjestelmiä.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lehrbuch der Arithmetik und Algebra (1873)
- Über die formalen Elemente der absoluten Algebra (1874)
- Der Operationskreis des Logikkalküls (1877)
- Vorlesungen über die Algebra der Logik, 3 osaa (1890–1895)
- Über das Zeichen (1890)
- "Über zwei Definitionen der Endlichkeit und G. Cantor'sche Sätze" – Abhandlung in der Reihe Kaiserliche Leopoldino-Carolinische Deutsche Akademie der Naturforscher Bd. 71, s. 301–362 (1898)
- Abriß der Algebra der Logik (1909/1910)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Boyer, Carl: Tieteiden kuningatar: Matematiikan historia osa II, s. 811. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Art House, 1994. ISBN 951-884-158-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- O'Connor, John J; Robertson, Edmund F.: Ernst Schröder MacTutor History of Mathematics archive.. (englanniksi)
