Ernst Rudorff
Ernst Rudorff (18. tammikuuta 1840 Berliini – 31. joulukuuta 1916) oli saksalainen säveltäjä, kapellimestari, musiikkipedagogi ja luonnonsuojelija.[1]
Rudorff sai ensimmäiset pianotunnit Berliinissä kummitädiltään Marie Lichtensteinilta, joka oli Clara Schumannin ystävä. Kun opettaja meni naimisiin ja muutti Harziin, Rudorff oli äitinsä opetuksessa. Vuosina 1850–1857 hän opiskeli Woldemar Bargielin johdolla pianonsoittoa ja sävellystä. Bargiel tutustutti Rudorffin Robert Schumannin teoksiin ja esitteli tämän vuonna 1854 sisarpuolelleen Clara Schumannille. Vuonna 1860 Rudorff esitteli ensimmäiset sävellyksensä Claralle. Hän omisti tälle ensimmäisen opuksensa, muunnelmateoksen kahdelle pianolle. Clara Schumann soitti teoksen Wienissä vuonna 1866 Julie von Astenin kanssa. Hän tuki Rudorffia tämän uralla, neuvoi häntä ja tutustutti hänet muiden muassa Johannes Brahmsin teoksiin.[2] Vuonna 1859 Rudorff pääsi opiskelemaan Leipzigin konservatorioon[1], jossa hänen opettajiinsa kuuluivat Ignaz Moscheles ja Carl Reinecke.[3]
Joulukuussa 1863 Rudorff lähti Julius Stockhausenin avustajaksi Hampuriin.[2] Hän johti konsertteja, joissa Stockhausen lauloi, ja kiersi tämän kanssa.[1] Kaksi vuotta myöhemmin hän seurasi Bargielia tämän työssä Kölnin konservatoriossa.[2] Siellä hän perusti Bach-seuran vuonna 1867. Vuonna 1869 Rudorff otti vastaan professorin paikan Berliinin kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa (Berliini), jonka ensimmäinen pianonsoitonopettaja ja pianoluokan johtaja hänestä tuli.[1] Bargiel sai nimityksen samaan oppilaitokseen vuonna 1874. Molemmat miehet työskentelivät Frédéric Chopinin kokonaistuotannon edition parissa. Vuonna 1880 Rudorff ja Bargiel kilpailivat Max Bruchin Stern-kuoroseuran johtopaikasta; tehtävä meni Rudorffille, mikä oli katkera pettymys Bargielille. Hänellä ja Clara Schumannilla oli yhteisiä oppilaita. Clara antoi tyttärensä Eugenien opetuksesta vastuun Rudorffille.[2] Rudorffin muiden oppilaiden joukossa olivat Wilhelm Berger ja Leopold Godowsky.[3]
Chopinin teosten editoinnin lisäksi Rudorff teki revisioita Carl Maria von Weberin oopperoista ja työskenteli Kuninkaallisen taideakatemian toteuttaman Wolfgang Amadeus Mozart -kokonaisedition parissa. Rudorff kieltäytyi osallistumasta Robert Schumannin tuotannon kokonaisedition laatimiseen, sillä hänellä oli jo kiireistä muiden töidensä parissa. Kirjeenvaihto Rudorffin ja Clara Schumannin välillä jatkui jälkimmäisen kuolemaan saakka.[2]
Rudorff oli vuodesta 1876 naimisissa Gertrud Rietschelin kanssa; vaimo oli kuvanveistäjä Ernst Rietschelin nuorin tytär. Pariskunta sai kaksi tytärtä ja pojan. Päätettyään työnsä Berliinissä vuonna 1910 Rudorff asettui Salzhemmendorfin Lauensteiniin. Vuonna 1910 hän sai kotiseutu- ja luonnonsuojelutyönsä ansiosta valtiotieteiden kunniatohtorin arvon Tübingenin yliopistosta. Hän teki luonnonsuojelutyötä Lauensteinissa muun muassa ostamalla paikallisen tammilaakson metsäkadon välttämiseksi. Hän julkaisi vuodesta 1878 lähtien monia kirjoituksia luonnonsuojeluaiheesta. Hän perusti 30. maaliskuuta 1904 Dresdenissä Deutsche Bund Heimatschutzin ja oli siten järjestäytyneen luonnonsuojelun edelläkävijä Saksassa.[1]
Rudorffin tuotantoon kuuluu lauluja, kuoroteoksia, pianokappaleita ja orkesteriteoksia, kuten kolme sinfoniaa.[1] Suppeaan kamarimusiikkituotantoon kuuluu jousisekstetto vuodelta 1865.[3] Pianistina Rudorff esiintyi lahjoista huolimatta harvoin, sillä kärsi esiintymispelosta. Hän kuoli vuoden 1916 viimeisenä päivänä; hänen poikansa Herrmann oli kuollut saman vuoden helmikuussa. Rudorff haudattiin Lauensteinin hautausmaalle. Hänen luonnonsuojelutyötään jatkoi tytär Elisabeth.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||
