Ernst Gustav von Hertzen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ernst Gustaf von Hertzen

Ernst Gustav von Hertzen (8. tammikuuta 1765 Lapinjärvi19. joulukuuta 1834 Ruotsinpyhtää) oli suomalainen eversti ja Suomen sodan sankari.

Von Hertzenin vanhemmat olivat vääpeli Hans Ernst von Hertzen ja Anna Sofia Nessén. Hän aloitti sotilasuransa 14-vuotiaana Kyminkartanon pataljoonassa jossa hänen isänsä oli vääpelinä. Von Hertzen osallistui vuosien 1788–1790 sotaan ollen mukana Kaipiaisten ja Keltin taisteluissa. Hänestä tuli luutnantti 1790, Uudenmaan jääkäripataljoonan kapteeni 1796 ja saman pataljoonan majuri 1802. Von Herzen osallistui pataljoonansa mukana Pommerin sotaan 1807 ja haavoittui siellä.

Suomen sodan aikana von Hertzen toimi Uudenmaan jääkäripataljoonan komentajana ja hän onnistui saamaan Siikajoen taistelun kääntymään ruotsalaisille voitokkaaksi. Von Hertzen oli mukana myös Ruonan, Salmin ja Oravaisten taisteluissa ja hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1809. Hän palasi Suomeen Kainuun sopimuksen jälkeen ja erosi palveluksesta vuonna 1810. Eron yhteydessä von Hertzen ylennettiin everstiksi. Hän kieltäytyi vuonna 1812 tarjotusta upseerinvakanssista kun Venäjän keisari Aleksanteri I perusti uusia suomalaisia joukko-osastoja.

Von Hertzen mainitaan J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden Sotamarsalkka-runossa ja Adlercreutz-runossa.

Von Hertzen vietti luppuelämänsä upseerivirkatalossaan Kungsbölen kapteeninpuustellissa Ruotsinpyhtäällä. Hänet on haudattu Loviisan Kuninkaankylässä sijaitsevalle hautausmaalle. Haudalla on uusmaalaisten ylioppilaiden 1886 pystyttämä muistomerkki.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]