Ernst Öpik
Ernst Julius Öpik (23. lokakuuta 1893 Kunda, Viro – 10. syyskuuta 1985 Bangor, Pohjois-Irlanti) oli virolainen tähtitieteilijä, joka on tunnettu erityisesti meteoreja ja meteoriitteja koskevasta tutkimuksestaan sekä galaksien välisten etäisyyksien mittaustapojen kehittämisestä.[1]
Tähtitieteelliset saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Öpik oli kiinnostunut laaja-alaisesti luonnontieteistä ja oli aikansa merkittävimpiä astrofyysikoita.[2] Vuonna 1916 Öpik julkaisi Astrophysical Journalissa artikkelin, jossa hän arvioi, että ο2 Eridanin kolmoistähden tiheys olisi 25 000 kertaa Auringon tiheys, mutta piti tulostaan mahdottomana.
Öpik oli ensimmäinen, joka kuvaili prosessia, jossa meteorit palavat ilmakehässä. Hän päätteli vuonna 1932 komeettojen ratoja tarkkailemalla, että noin 60 000 AU:n kohdalla on komeettapilvi, jossa sijaitsee jäätyneitä komeetan aihioita. Komeettapilvi nimettiin myöhemmin Oortin pilveksi. Komeettapilven ja valkoisen kääpiön tiheyden lisäksi Öpikin merkittävimpiin saavutuksiin kuuluu myös etäisyyden määrittäminen Andromedan galaksiin vuonna 1922. Öpik kehitti tähtiin ja niiden rakenteeseen ja kehittymiseen liittyen useita tähtitieteen teorioita, jotka hyväksyttiin vasta myöhemmin toisten tutkijoiden havaittua samat asiat. [3] Öpik esitteli myös uuden teorian jääkausien synnystä vuonna 1952.[2]
1930–1934 Öpik oli tutkimusassistenttina[4] ja vierailevana luennoitsijana Harvardin yliopistossa sekä Harvardin yliopiston observatoriossa (englanniksi Harvard College Observatory). Samaan aikaan hän perusti Harvardiin meteorien tutkimusryhmän. Vuonna 1934 Öpik palasi jälleen Viroon.[1]
Opinnot ja työhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ernst Öpik valmistui vuonna 1911 Tallinnassa gümnaasiumista ja siirtyi vuonna 1912 opiskelemaan Moskovaan yliopistoon, josta hän valmistui 1916. Opintojensa aikana hän elätti itsensä ja auttoi perhettään taloudellisesti opettamalla matematiikkaa, luonnontieteitä ja kieliä. Valmistumisensa jälkeen Öpik jäi Moskovaan opettamaan vielä kolmeksi vuodeksi. Vuosina 1919–1921 hän johti astronomian osastoa Turkestanin yliopistossa Taškentissa, nykyisen Uzbekistanin alueella.[1] 1920-luvulla Öpik kehitteli nopeasti liikkuvien kappaleiden palamisesta ilmakehässä teorian, joka oli perusta meteorien pinnan ablaation (pinnan sulamisen tai höyrystymisen) ymmärtämiseksi meteorien palaessa ilmakehässä.[5] Taškentin vuosien jälkeen hän palasi Viroon, dosentiksi Tarton yliopistoon, jossa väitteli tohtoriksi vuonna 1932 aiheenaan meteorien havainnointi.[1]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1911 valmistui Tallinnan Nikolai I Gümnaasiumista (nykyisin Gustav Adolf Gümnaasium)
- 1912–1916 opiskeli Moskovan Keisarillisessa yliopistossa
- 1923 väitteli luonnontieteiden tohtoriksi Tarton yliopistossa
Työhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1916–1920 Moskovan yliopiston observatorio
- 1920–1921 Taškentin observatorio
- 1921–1930 Tarton yliopiston observatorio
- 1930–1934 Harvardin yliopiston observatorio
- 1934–1944 Tarton yliopiston observatorio
- 1938–1940 Viron tiedeakatemia (1938–1940) – jäsen
- 1945–1947 Baltic University – professori (Pinneberg, Hampuri)
- 1946–1948 Baltic University – Viron-rehtori
- 1948–1981 Armagh’n observatorio Pohjois-Irlannissa
- 1956– Marylandin yliopiston vieraileva professori[5]
Maanpako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lokakuun vallankumouksen aikaan Öpik vastusti bolsevikkeja, ja vuonna 1944 Öpik pakeni perheineen Neuvostoliiton miehitystä hevoskyydillä. He päätyivät Hampuriin, jossa Öpik työskenteli tähtitieteen professorina Baltic Universityssä, joka majoitti idästä paenneita tutkijoita ja opiskelijoita. Vuonna 1947 Eric Lindsay – Harvardista valmistunut tähtitieteilijä, joka oli toiminut Armagh’n observatorion johtajana vuodesta 1937 – kuuli Öpikin hädästä ja kutsui hänet tutkimusassistentiksi Armaghin observatorioon, jossa Öpik työskenteli, kunnes jäi eläkkeelle 1981.[1]
Kunnianosoitukset, jäsenyydet ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiedeyhteisöjen jäsenyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1954 – Royal Irish Academy – jäsen
- 1975 – Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia – jäsen
- 1977 – American Academy of Arts and Sciences – ulkomainen kunniajäsen
Kunniatohtorin arvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1968 – Belfastin yliopisto
- 1977 – Sheffieldin yliopisto
Kunniamerkit ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1949 – Royal Astronomical Society stipendiaatti
- 1960 – J. Lawrence Smith Medal, Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia
- 1968 – F. C. Leonard Medal, International Meteoritical Society
- 1974 – Gold Medal, American Association for the Advancement of Science
- 1975 – Royal Astronomical Societyn kultamitali
- 1976 – Catherine Wolfe Bruce Gold Medal, Astronomical Society of the Pacific
- 1978 – Grand Prix, Louis Jacot Foundation "La Pensee Universelle"
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asteroidi 2099 Öpik on nimetty Ernst Öpikin mukaan. Lembit Öpik, Ernstin pojanpoika, oli aiemmin liberaalidemokraattisen puolueen kansanedustaja Yhdistyneen kuningaskunnan alahuoneessa. Phobosilla, Marsin kuulla, on Öpikin mukaan nimetty kraatteri.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Thomas Hockey: Biographical Encyclopedia of Astronomers, Volume I, A-L, s. 855-857. Springer, 2007.
- ↑ a b EJ Opik Biography www.arm.ac.uk. Viitattu 2.1.2017.
- ↑ Opik, Ernst Julius (1893–1985) www.daviddarling.info. Viitattu 2.1.2017.
- ↑ Kielipalvelut – sanasto www.helsinki.fi. Viitattu 3.1.2017.
- ↑ a b Ernst Julius Öpik – Ülemiste city Ülemiste city. Arkistoitu 3.1.2017. Viitattu 3.1.2017. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
