Erno Crisa
Erno Crisa (oikealta nimeltään Ernesto Crisà; 10. maaliskuuta 1914 Biserta – 4. huhtikuuta 1968 Rooma) oli italialainen elokuvanäyttelijä.
Tunisiaan muuttaneeseen sisilialaisperheeseen syntynyt Crisa opiskeli tanssia ja näyttelemistä Pariisissa. Hän työskenteli toisen maailmansodan aikana Pariisin teattereissa ja näytteli sivurooleja ranskalaisissa elokuvissa. Vuonna 1948 Crisa muutti Italiaan, jossa hän esiintyi Wanda Osirisin suositussa revyyssä Al Grand Hotel. Hänen ensimmäinen italialaiselokuvansa oli Luigi Zampan Cuori senza frontiere (”Sydämet vailla rajoja”, 1950). Pitkästä ja komeasta Crisasta tuli pian suosittu näyttelijä. Hänen merkittävimmät roolinsa olivat Pietro Germin elokuvassa Gelosia (”Mustasukkaisuus”, 1953) ja Silvana Manganon rinnalla Vittorio De Sican episodielokuvassa Napolin kultaa (L’oro di Napoli, 1954).[1]
Crisan suosio saavutti huippunsa 1950-luvun loppupuolella, jolloin hän esitti stereotyyppisiä latinomiehiä useissa kansainvälisissä yhteistuotannoissa[1]. Vanhetessaan hän joutui tyytymään lähinnä peplum-elokuvien kaavamaisiin roiston rooleihin. Hän esiintyi myös fotonoveloissa ja suosituissa televisiosarjoissa.[2]
Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kartago liekeissä, 1960
- Voittamaton Maciste, 1962
- Giulio Cesare contro i pirati, 1962
- Maciste, il gladiatore più forte del mondo, 1962
- Brenno, il nemico di Roma, 1963
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lancia, Enrico; Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano: gli attori. Vol. 1: A–L, s. 166. Roma: Gremese, 2003. ISBN 88-8440-213-1.
- ↑ Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 380. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erno Crisa Elonetissä.
- Erno Crisa Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
