Erkki Eronen

Erkki (Erik) Simo Kalervo Eronen (11. maaliskuuta 1926 Pälkjärvi – 11. helmikuuta 2018 Hyvinkää^[1]) oli suomalainen kuvanveistäjä. Hän on suunnitellut runsaasti julkisia ja monia yksityisesti omistettuja ulko- ja sisätiloihin sijoitettuja taideteoksia.

Eronen aloitti taideopintonsa Taideteollisessa oppilaitoksessa. Hän jatkoi opintojaan Ateneumin päiväkoulussa 1948–1951 ja Vapaassa taidekoulussa 1954–1955. Hänen opettajanaan oli Wäinö Aaltonen, jonka apulaisena hän työskenteli vuosina 1950–1951 ja 1959.^[2]. Eronen on saanut Valtion Taiteen Keskustoimikunnan kohdeapurahat 1975, 1978 ja opetusministeriön myöntämän elinikäisen taiteilijaeläkkeen vuodesta 1988 lähtien. Eronen oli Viipurin Taideseuran jäsen, hallituksen jäsen ja kunniajäsen, Järvenpään Taideseuran perustajajäsen, varapj., puheenjohtaja ja kunniajäsen. Järvenpää Seura palkitsi hänet Kulttuurijärvenpääläisenä vuonna 2005. Eronen osallistui lukuisiin näyttelyihin.

Hänen julkisia teoksiaan ovat esimerkiksi Maiju Lassilan muistomerkki Tohmajärvellä (1962), Sibelius-patsas (1964) Järvenpää-talon edustalla Järvenpäässä, Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkki Joensuussa (1966), alttariveistos Krusifiksi (1968) Järvenpään uudessa kirkossa, Pikkuvihan muistomerkki Kiihtelysvaarassa (1972), Jouluyön ihme -reliefi (1978) Laurilan seurakuntakodissa Järvenpäässä, Pikku-Kalle -veistos valtion virastotalon edustalla Järvenpäässä (1980), Karjalan jääkäri -monumentti Joensuussa (1987), Optarien purjehdus -mobile Tuusulanjärven Purjehtijoilla Järvenpäässä (1987), JR9:n muistomerkki Kontiolahdella (1988), Soihtu-suihkukaivoveistos Järvenpään kaupungilla (aiemmin Fortumilla) (1993), Pälkjärven sankaripatsas Venäjällä (1994), Veljeä ei jätetä Sotaveteraanien muistomerkki Järvenpäässä (1995), Nimikirja - Pro Patria muistomerkki, Tuusulassa (1999) ja Siivet Mannerheim-ristin ritarien hävittäjälentäjien muistomerkki Lappeenrannassa (2004). Eronen teki 84 muotokuvaa ja lukuisia hautamuistomerkkejä.