Erkki Alaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Johannes Alaja (18. helmikuuta 1952 Helsinki20. heinäkuuta 2023 Helsinki)[1][2] oli suomalainen urheiluvaikuttaja, jalkapalloilija ja käsipalloilija, tietokirjailija sekä urheilumarkkinoinnin uranuurtaja.[3]

Alaja pelasi jalkapalloa keskuspuolustajana. Hän nousi 1. divisioonassa pelanneen Hermannin Pallon edustusjoukkueeseen 1971. Alaja siirtyi seuraan Helsingin Jalkapalloklubista, jossa hän ei kuitenkaan ollut pelannut yhtään liigaottelua. Kaudella 1972 hän pelasi FC Hakassa. Vuosina 1973–1974 Alaja jalkapalloili HIFK:ssa ja 1975–1983 Kiffenissä. Pelivuosistaan hän vietti suurimman osan 1. ja 2. divisioonassa. Mestaruussarjassa Alaja pelasi Hakassa 1972 ja Kiffenissä 1977–1978. Hänelle kertyi 41 pääsarjatason ottelua, joissa hän teki yhden maalin.[4]

Jalkapallon ohella Alaja pelasi myös käsipalloa SM-sarjatasolla.[5] Alajan seura oli myös käsipallossa Kiffen. Hän voitti käsipallon SM-hopeaa seurassa vuonna 1981. [6]

Alajan identtinen kaksoisveli Pertti Alaja oli maajoukkuetason jalkapalloilija. Myös hänen isänsä Martti ja veljensä Risto pelasivat SM-sarjatasolla käsipalloa.[5]

Pelaajauran jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauran jälkeen Alaja toimi muun muassa oman mainostoimistonsa Pähkinän toimitusjohtajana, Helsingin Jalkapalloklubin toimitusjohtajana ja AC Allianssin puheenjohtajana.[5]

Alaja toimi urheilumanagerina.[7][8]

Alaja kirjoitti useita kirjoja urheilumarkkinoinnista ja -sponsoroinnista. Vuonna 2007 ilmestyi Alajan ja Mikael Forssellin yhdessä kirjoittama Vielä yksi maali, joka kertoo Forssellin urasta ja elämästä. Hän kirjoitti myös Aulis Rytkösen elämäkerran Aulis Rytkönen – Monsieur Magic.

Alajan puoliso oli keskimatkojen juoksija Tuuli Merikoski.[9]

  • Arpapeliä?: urheilumarkkinoinnin käsikirja (2000)
  • Summapeliä!: sponsorointiyhteistyön käsikirja (2001)
  • Tarinapeliä: sponsorin käsikirja (2004)
  • Vielä yksi maali (Teos 2007)
  • Aulis Rytkönen - Monsieur Magic (Teos 2009)
  • Helsingin Jäähalli (Teos 2012)
  • Bollis – Töölön Pallokentän 100 vuotta (Teos 2015)[10]
  • Kutsumus (Teos 2017)
  • Olympiastadion (Teos 2020)
  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 6.8.2023, s. B 22.
  2. Erkki Alaja on kuollut Iltalehti. 21.7.2023. Viitattu 21.7.2023.
  3. Urheilumarkkinoinnista ilmestyi kotimainen kirja Liikunnan ja urheilun maailma 08/2000. Viitattu 2.10.2009.
  4. Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet. Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930–2006, s. 19. Suomen urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5
  5. a b c Lehtola, Markku: Futisperhe jumalan armosta. FUTIS-sanomat, 2002, nro 4, s. 19. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2009. (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. fckiffen.fi
  7. Monitoimimies Erkki Alaja jyrähtää suomalaisurheilun varainhankinnasta: "Itkemismentaliteetilla ei pärjätä" Yle Uutiset. Viitattu 10.7.2020.
  8. Manageri: Laura Lepistö ei tue Pohjois-Korean diktatuuria hs.fi. 18.2.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 19.2.2012. Viitattu 19.2.2012.
  9. 375 Humanistia: Tuuli Merikoski – Juoksu-ura Humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Viitattu 21.7.2023.
  10. Kevään 2015 kirjat (Sivut 24–25) Teos. Arkistoitu 15.12.2014. Viitattu 3.12.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]