Erkki Tuomioja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erkki Tuomioja
Erkki Tuomioja Helsingin kirjamessuilla 2017
Erkki Tuomioja Helsingin kirjamessuilla 2017
Suomen ulkoasiainministeri
Lipposen II hallitus[1]
25.2.2000–17.4.2003
Jäätteenmäen hallitus[2]
17.4.2003–24.6.2003
Vanhasen I hallitus[3]
24.6.2003–19.4.2007
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014
Stubbin hallitus
24.6.2014–29.5.2015
Edeltäjä Tarja Halonen[1]
Alexander Stubb
Seuraaja Ilkka Kanerva[4]
Timo Soini
Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
Lipposen II hallitus
15.4.1999–25.2.2000
Edeltäjä Antti Kalliomäki[5]
Seuraaja Sinikka Mönkäre[1]
Kansanedustaja
23.3.1970–23.3.1979
22.3.1991–4.4.2023
Ryhmä/puolue Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1946 (ikä 77)
Helsinki
Puoliso Marja Helena Rajala[6]
Tiedot
Puolue SDP
Koulutus valtiotieteen tohtori (1996)
ekonomi (1974)
Uskonto uskonnoton[7]
Aiheesta muualla
tuomioja.org

Erkki Sakari Tuomioja (s. 1. heinäkuuta 1946 Helsinki) on suomalainen sosiaalidemokraattinen poliitikko. Hän toimi Suomen ulkoministerinä vuosina 2000–2007 ja 2011–2015. Vuosina 1999–2000 hän oli kauppa- ja teollisuusministeri. Kansanedustajana hän toimi vuosina 1970–1979 sekä 1991–2023. Helsingin kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajana hän toimi vuosina 1979–1991.[6][8]

Koulutukseltaan Tuomioja on valtiotieteiden tohtori ja ekonomi. Tuomioja on Paasikivi-seuran varapuheenjohtaja ja Helsingin Osuuskauppa Elannon edustajiston jäsen.[6] Hän kuuluu myös Attaciin, Arabikansojen ystävyysseuraan, Suomen luonnonsuojeluliittoon, Sadankomitealiittoon, Vapaus Valita Toisin -liikkeeseen ja Suomen Historialliseen Seuraan.

Tuomioja on poliittisen historian dosentti Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut useita ulkopolitiikkaa ja poliittista historiaa käsitteleviä teoksia.[9] Tuomioja on myös vuonna 2015 perustetun Historioitsijat ilman rajoja -järjestön perustajajäsen ja on toiminut sen hallituksen puheenjohtajana siitä lähtien.[10]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki, äiti Vappu ja isä Sakari vuonna 1961.
Erkki Tuomioja Tupla tai kuitti -tietokilpailussa vuonna 1963.

Erkki Tuomiojan isä oli poliitikko, Suomen Pankin pääjohtaja ja pääministeri Sakari Tuomioja, joka kuului Kansalliseen edistyspuolueeseen ja myöhemmin Vapaamielisten Liittoon. Hänen isoisänsä oli Helsingin Sanomien päätoimittaja ja entinen edistyspuolueen kansanedustaja Walto W. Tuomioja.[11]

Tuomiojan äiti oli kirjailija Vappu Tuomioja o.s. Wuolijoki. Vappu Tuomiojan vanhemmat olivat SDP:n kansanedustaja Sulo Wuolijoki sekä kirjailija, Yleisradion pääjohtaja ja SKDL:n kansanedustaja Hella Wuolijoki.[11]

Tuomioja oli jo 16-vuotiaana lukiolaisena valtakunnallisessa julkisuudessa vuonna 1963 voitettuaan pääpalkinnon television Tupla tai kuitti -tietokilpailussa aiheenaan kansainvälinen politiikka toisen maailmansodan jälkeen.[12]

Vuonna 1969 Tuomioja sai Erik Schülleriin liittyvässä yllytysoikeudenkäynnissä yhden vuoden ja kahden kuukauden vankeustuomion, joka kuitenkin kokonaan kumottiin hovioikeudessa.[13]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Tuomioja tunnettiin uusvasemmistolaisena kulttuuriradikaalina[14], jonka yhteiskunnallinen toiminta alkoi jo 1960-luvun Teiniliitossa ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa, jonka edustajistoon hänet valittiin sosiaalidemokraattina vuonna 1967. Vuosina 1966–1970 Tuomioja työskenteli tv-toimittajana. Hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon vuoden 1968 kuntavaaleissa.

Valtiotieteiden kandidaatti. (1971)

Tuomioja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971 ja ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1974. Myöhemmin hän väitteli valtiotieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1996 aiheena Pekka Kuusen sosiaalipolitiikka[11], ja hänet nimitettiin poliittisen historian dosentiksi.[6]

Tuomioja valittiin kansanedustajaksi sosiaalidemokraattien listoilta vuonna 1970. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1979 saakka, jolloin hän siirtyi Helsingin kiinteistötoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Yksi syy Tuomiojan 12-vuotiseen poissaoloon päivänpolitiikasta oli hänen oman myöhemmän näkemyksensä mukaan se, että taistolaiset olivat myrkyttäneet ja jähmettäneet 1970-luvun puoliväliin mennessä hyvinkin tunkkaisen poliittisen ilmapiirin[11][15], joten Tuomioja palasi takaisin eduskuntaan vasta vuoden 1991 vaaleissa.

Keväällä 1993 Tuomioja oli Lasse Lehtisen ja Matti Ahteen kanssa ajamassa valtiosihteeri Martti Ahtisaarta SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 1994 vaaliin. SDP:n esivaalissa Ahtisaari voitti selvin luvuin pitkäaikaisen pääministerin ja puoluejohtajan Kalevi Sorsan ja tuli seuraavana vuonna valituksi presidentiksi.[16]

Tuomioja toimi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana vuosina 1991–1996 ja puheenjohtajana 1996–1999, sekä suuren valiokunnan puheenjohtajana 1995–1999. Hänet valittiin Paavo Lipposen II hallituksen kauppa- ja teollisuusministeriksi vuonna 1999. Seuraavana vuonna Tuomioja nousi ulkoministeriksi presidentiksi valitun Tarja Halosen tilalle. Hän piti paikkansa myös eduskuntavaalien 2003 jälkeen.

Tuomioja kuuluu Sadankomiteaan, joka on perusvireeltään brittiläistyylinen rauhanjärjestö ja perustettiin sitoutumattomaksi lännessä toimineeksi vastineeksi lähellä kommunisteja ja kansandemokraatteja olleelle Rauhanpuolustajille. 1970-luvulla Tuomioja toimi Sadankomitealiiton puheenjohtajana ja Ydin-lehden päätoimittajana (1977–1991). Rauhanliiketaustastaan huolimatta Tuomioja ei ole kyseenalaistanut kansallista maanpuolustusta.

»Tällä hetkellä on parempiakin keinoja edistää rauhanaatetta kuin aseistakieltäytyminen. Olen itsekin juhlallisessa vakuutuksessani luvannut tarpeen vaatiessa ase kädessä puolustaa tätä maata. Ehdottomat lupaukset ovat kuitenkin jo itsessään mahdottomia.»
(Erkki Tuomioja (1967))

Varusmiesajan lopussa Tuomioja toimi Sotatieteellisen keskuskirjaston ylimääräisenä kirjastoalikersanttina Kaartin pataljoonassa[11]. josta hän sai alikersantin arvon ja on sen jälkeen ylennyt reservissä ylikersantiksi[11].

Tuomioja paljasti vuonna 1993 julkaistussa kirjassaan Kukkaisvallasta kekkosvaltaan vuotaneensa julkisuuteen vuonna 1972 Zavidovo-muistion eli presidentti Kekkosen Zavidovossa Neuvostoliiton puoluejohtaja Leonid Brežnevin kanssa käymästä keskustelusta tehdyn muistion. Tuolloin ei kuitenkaan selvinnyt, kuka ministereistä tai muista vastuullisista henkilöistä oli alun perin vuotanut muistion Tuomiojalle. Asia todennäköisesti selvisi joulukuussa 2022 kun Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistiin Unto Hämäläisen juttu, jonka mukaan, käyttäen kuriirinaan Tuomiojaa, asiakirjan oli vuotanut julkisuuteen tasavallan presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki.[17]

SDP:n puheenjohtajaehdokkaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja on ollut useita kertoja ehdokkaana SDP:n puheenjohtajaksi, ensimmäisen kerran vuonna 1991 jolloin Pertti Paasion seuraajaksi valittiin Ulf Sundqvist. Toisen kerran hän antoi suostumuksensa 2002, jolloin Paavo Lipponen valittiin jälleen puheenjohtajaksi. Kolmannen kerran hän kilpaili vuonna 2005 Eero Heinäluoman kanssa ja sai puoluekokouksessa kannatusta myös liiallista ay-sidonnaisuutta arvostelleilta lipposlaisilta. Vuonna 2008 hän oli neljättä kertaa puheenjohtajaehdokkaana,[18] mutta hävisi ratkaisevan toisen äänestyksen Jutta Urpilaiselle äänin 218–132.[19]

Poliittiset linjanvedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja oli 1960-luvun keskeisiä suomalaisia aktivistivaikuttajia. Hänen erikoisalana olivat kansainväliset ja kasvatusasiat. Tuomioja on toiminut lähes koko aikansa kansanedustajana ulkoasianvaliokunnassa ja on kirjoittanut useita taloudellista yhdentymistä sekä globalisaatiota kriittisesti käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita. 1970-luvulla hän vastusti silloista EEC-vapaakauppasopimusta, mutta kannatti Suomen liittymistä Euroopan unioniin ennen kansanäänestystä vuonna 1994. Myöhemmin Tuomioja on todennut EEC-sopimuksen vastustamisen olleen virhe.[20]

Ulkoministerinä Tuomioja on osallistunut aktiivisesti globalisaatiokysymysten käsittelyyn ja ollut globalisaationhallintaa käsittelevän Helsinki-prosessin suomalainen vetäjä.[21]

SDP:ssä Tuomioja on aktiivisesti osallistunut puolueen linjaa ja politiikkaa koskevaan keskusteluun. Hän on puolustanut pohjoismaista laaja-alaista hyvinvointivaltiota ja arvostellut julkisten palvelujen leikkaamiseen tähtäävää liberaalia talouspolitiikkaa. Puolueessa häntä on pidetty sen vasemmistoon kuuluvana. Vuonna 2008 Tuomioja osallistui keskusteluun puolueen ja traditioiden uusimisesta esittämällä, että nuivettuneesta vappumarssiperinteestä voidaan luopua. Tuomioja kertoi myös vastustavansa Vasemmistoliiton ja SDP:n yhdistämistä viitaten Vasemmistoliiton stalinisti-siipeen, joka ei halua SDP:hen ja jota SDP ei halua puolueeseen.[22]

Keväällä 2009 kansanedustaja Tuomioja arvosteli poikkeuksellisen kovin sanoin Italian pääministeri Silvio Berlusconia. Tuomioja kirjoitti blogissaan, ettei Berlusconi ole häpeä vain kotimaalleen Italialle, vaan koko Euroopalle.[23]

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin ulkoasiainneuvostossa, jossa Tuomioja on edustanut Suomea vuosina 2000–2007 ja 2011–2015, on Lähi-itä ollut lähes jokaisen kokouksen asialistalla. Tuomioja on vieraillut kaikissa alueen maissa usein ja tukenut rauhanpyrkimyksiä. Suomen EU-puheenjohtajuus sattui Libanonin sodan aikaan, jolloin Tuomioja toimi aktiivisesti pääasiassa Ranskan tuella aselevon saamiseksi Hizbollahin ja Israelin kesken. Suomen kriisinhallintavaroja lisättiin yllättävän tilanteen myötä, ja Ranskan tapaan Suomi osallistui Etelä-Libanonin vakauttamiseen pääasiassa rakentajapioneerein, koska Israel järjesti Dan Haluzin johdolla strategiseksi katsottavia pommituksia siltoja, tienristeyksiä, viestiyhteyksiä ja vesilaitoksia vastaan.

Tuomiojan Israelin suhteisiin vaikuttanut asia oli kaasutunnistimien vientikielto Israelille vuonna 2002. Israel oli Suomen ulkopoliittisen linjauksen mukaan sotaa käyvä maa, johon ei pidä viedä sotatarvikkeita eikä kaksoiskäyttöön kelpaavia tarvikkeita. Tämän seurauksena Tuomiojan sähköpostiin tuli tuhansittain roskapostia, joiden Tuomioja uskoi olleen peräisin Israelin ulkoministeriöistä.[24] Kauppasuhteet Israelin kanssa olivat muutoin normaalit.

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja tunnetaan Yhdysvaltojen politiikan ja Donald Trumpin arvostelijana.[25] Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat ovat arvostelleet presidentti Tarja Halosta ja myös Erkki Tuomiojaa ulkoasiainministerinä siitä, että Suomen suhteet Yhdysvaltoihin olisivat viilentyneet. Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kerrottiin vuonna 2006 suuttuneen Tuomiojalle, kun hän Euroopan unionin ulkoministerinä tivasi vastauksia CIA:n vankilennoista ja terroristiepäiltyjen kidutuksista. Tapaamisen kerrotaan päättyneen "kohtuullisen kiivaaseen sananvaihtoon".[26]

Nato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2022 Tuomioja kertoi muuttaneensa kantaansa Nato-myönteiseksi ja äänestävänsä siihen liittymisen puolesta[27] yhteisrintamassa eikä halunnut pitää kiinni periaatteellisesta kannastaan. Hän olisi kuitenkin toivonut tarkasteltavan muitakin vaihtoehtoja.[28] Hän arvostelee mediaa siitä, että se on luonut Nato-myönteistä mielipidettä, "joskus epäasiallisinkin keinoin”.[29]

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja sai vuoden 2006 Tieto-Finlandia-palkinnon Hella Wuolijokea käsittelevästä, alun perin englanniksi kirjoittamastaan teoksesta Häivähdys punaista (alkukielellä A Delicate Shade of Pink). Teos on kaksoiselämäkerta Hella Wuolijoesta ja tämän sisaresta Salme Pekkalasta. Tuomiojan aikaisempaan tuotantoon kuuluvat muun muassa elämäkerrat K. H. Wiikistä, Sakari Tuomiojasta ja Pekka Kuusesta sekä Suomen ulkopolitiikkaa käsittelevän kirja Suomen ulkopolitiikka Anno 2004. Vuonna 2010 Tuomiojalta ilmestyi Viron merkkimiehiin kuuluvan Jaan Tõnissonin elämäkerta Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys.

Tuomioja on myös ahkera verkkojulkaisija, ja hänen kotisivunsa ovat herättäneet useita julkisia keskusteluja.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erkki Tuomiojan puoliso on vuodesta 1978 ollut toimittaja, taloustieteen kandidaatti Marja-Helena Rajala.[30] Heillä ei ole lapsia.[30] Tuomiojalla on ollut suhde Tarja Halosen kanssa 1970-luvun puolivälissä.[31]

Liikuntaa harrastava Tuomioja joutui jättämään koripallon rannevamman vuoksi. Juoksussa hän on voittanut ikämiesten SM-kisoista hopeaa ja pronssia 3 000 metrin estejuoksussa, jossa hänen ennätyksensä on 10.52,6. Maratonin hän on juossut aikaan 2 tuntia ja 59 minuuttia.[32][33] Erkki Tuomioja on edustanut Helsingin Jyryä vuodesta 1968 lähtien yleisurheilussalähde?.

Tuomioja on kertonut olevansa ateisti.[7][34] Vapaa-ajattelijain liitto myönsi Tuomiojalle vuonna 2008 Väinö Voipio -palkinnon. Palkintoperusteiden mukaan Tuomioja edisti sekularismia kyseenalaistaessaan teologian opetuksen yliopistossa sekä herättäessään pohdintaa uskonnon asemasta yhteiskunnassa tuodessaan julkisesti esille ateisminsa.[35] Tuomioja on myös kertonut tunteneensa ulkoministerinä ollessaan huonoa omaatuntoa rauhoitellessaan Muhammad-pilapiirrosjupakan aiheuttamaa kohua.[7]

Vuonna 2017 Tuomioja esiintyi Tiisun musiikkivideolla Suomi on poliisivaltio.[36]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Lipposen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  2. ↑ Jäätteenmäen hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  3. ↑ Vanhasen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  4. ↑ Vanhasen II hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  5. ↑ Lipposen I hallitus Suomen hallitukset. Valtioneuvosto. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 31.8.2010.
  6. ↑ a b c d Erkki Tuomioja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  7. ↑ a b c – Myös uskonnotonta vakaumusta on kunnioitettava 31.12.2007. Skepsis ry. Viitattu 6.1.2008.
  8. ↑ Jesse Mäntysalo, Erkki Tuomioja ei lähde enää ehdolle seuraavissa eduskuntavaaleissa Yle.fi uutiset 6.5.2022, viitattu 3.4.2023
  9. ↑ Tuomioja, Erkki Tammi.fi. Viitattu 29.4.2014.
  10. ↑ Erkki Tuomioja Historians without Borders. Arkistoitu 7.8.2020. Viitattu 28.5.2018.
  11. ↑ a b c d e f Tuomioja.org Henkilötiedot Kuka E.T. ? (Etusivu Tuomioja.org) Tuomioja.org. Viitattu 21.11.2014.
  12. ↑ Marttila, Hannu: Oikea vastaus: Erkki Tuomioja (Archive.org) hs.fi. 14.12.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 5.4.2010.
  13. ↑ Kai Kilpinen, Herkkäomatuntoiset. Pro gradu Helsingin yliopistosta viitattu 25.4.2012
  14. ↑ Suomi Kekkosen aikaan – 60-luvun kulttuuriradikalismi Yle Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 22.12.2014.
  15. ↑ Helsingin kirjamessut 2014 (Mistä on vaiettava. Erkki Tuomioja ja Pekka Haavisto) Yle Kirjakerho. Yle Areena: Yleisradio. Arkistoitu 25.10.2014. Viitattu 26.10.2014.
  16. ↑ Saari, Heikki: Näin Ahtisaari tyrmäsi presidnetinvaalissa 23 vuotta sitten 22.10.2017. Ilta-Sanomat.
  17. ↑ Hän vuoti Zavidovo-paperit julkisuuteen – Suomen poliittisen historian suuri salaisuus on nyt ratkaistu Helsingin Sanomat, Kuukausiliite. 3.12.2022. Viitattu 3.12.2022.
  18. ↑ Taitaa Tuomioja lähteä Uusi Suomi. 10.1.2008. Viitattu 29.4.2014.
  19. ↑ Urpilainen: Lipponen vaihtoehto pääministeriksi Yle Uutiset. 6.6.2008. Viitattu 29.4.2014.
  20. ↑ Onko tässä suomettumisen huippu? 500 suomalaista isoa nimeä vastusti tärkeää sopimusta lännen kanssa – katso koko lista Iltasanomat. 16.1.2020. Viitattu 10.1.2022.
  21. ↑ Helsinki-prosessi: tähän mennessä. Kehitys, 2005, nro 2, s. 34-35. Helsinki: Ulkoasiainministeriö. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Tuomioja tuomitsee vihreät ja Vasemmistoliiton Vihreä lanka. 25.4.2008. Viitattu 29.4.2014.
  23. ↑ Jansson, Peter: Tuomioja: Berlusconi on koko Euroopan häpeä Ilta-Sanomat. 10.5.2009. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 20.1.2012.
  24. ↑ Aittokoski, Heikki: Israelista postitettiin Tuomiojan sähköposti tukkoon vuonna 2002 (Archive.org) Helsingin Sanomat. 25.10.2011. Arkistoitu 27.10.2011. Viitattu 20.1.2012.
  25. ↑ Pääkirjoitus: Erkki Tuomioja astelee Donald Trumpin jalanjäljillä Ilta-Sanomat. 13.9.2018. Viitattu 13.9.2018.
  26. ↑ Condoleezza Rice suuttui Tuomiojalle 20.12.2006. Ilta-Sanomat.
  27. ↑ Seppo Kivimäki: HS: Erkki Tuomioja valmis äänestämään Naton puolesta Ilta-Sanomat. 2.5.2022. Viitattu 2.5.2022.
  28. ↑ HS: Erkki Tuomioja valmis äänestämään Suomen Nato-jäsenyyden puolesta Mtv Uutiset 2.5.2022. Viitattu 16.5.2022
  29. ↑ Joona Aaltonen: Nato-kriitikkona tunnettu Sdp:n Erkki Tuomioja kertoo olevansa valmis äänestämään Suomen Nato-jäsenyyden puolesta, Helsingin Sanomat 2.5.2022. Viitattu 16.5.2022
  30. ↑ a b Erkki Tuomiojan päivä numero 3 788 (HS seurasi ulkoministerin päivää kohun keskellä) HS.fi. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 15.9.2014. Viitattu 15.9.2014.
  31. ↑ Tasavallan presidentin haastattelu Iltalehdessä 14.10.2000 (Archive.org) Presidentti.fi. Tasavallan presidentin kanslia. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 29.4.2014.
  32. ↑ Juoksijan pakollinen tauko. Iltalehti, 2009, nro 27.6./28.6., s. 24.
  33. ↑ Erkki Tuomioja Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). Viitattu 29.5.2011.
  34. ↑ Ateisti Erkki Tuomioja: Teologit ulos yliopistosta! 4.1.2008. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 30.3.2012. Viitattu 4.1.2008.
  35. ↑ Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liitto ry. Arkistoitu 6.12.2008. Viitattu 9.12.2009.
  36. ↑ Kanerva, Arla: Tiisun uudella videolla nettimöyhääjät saavat viimein mitä halusivat ja ihan kaikki viedään saunan taakse – Erkki Tuomiojaa myöten (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat Nyt. 11.1.2017. Arkistoitu . Viitattu 12.1.2017.
  37. ↑ Erkki Tuomioja voitti Tieto-Finlandian (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat. Viitattu 7.7.2014
  38. ↑ Aamuset – Erkki Tuomiojasta Turun yliopiston kunniatohtori, (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 7.7.2014
  39. ↑ Sanomat – Tuomioja sai kunniatohtorin arvon Gazassa, Luettu 7.7.2014 (Archive.org)
  40. ↑ ”Luotettava kumppani ja Euroopan ystävä” – Tuomioja sai korkean saksalaisen kunniamerkin, Demokraatti.fi, Viitattu 1.2.2017
  41. ↑ https://syk.fi/content/uploads/2020/06/Toimintakertomus_2019_10.06.2020.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Antti Kalliomäki 		Suomen kauppa- ja teollisuusministeri
1999−2000 		Seuraaja:
Sinikka Mönkäre
Edeltäjä:
Tarja Halonen
Alexander Stubb 		Suomen ulkoasiainministeri
2000–2007
2011–2015 		Seuraaja:
Ilkka Kanerva
Timo Soini
Helsingin vaalipiirin kansanedustajat 2007–2011
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Erkki_Tuomioja&oldid=22298662”