Erkki Osmonsalo
Erkki Kustaa Osmonsalo (sukunimi vuoteen 1906 Relander; 9. elokuuta 1894 Joroinen – 17. helmikuuta 1949) oli suomalainen historioitsija ja Helsingin yliopiston poliittisen historian professori.
Osmonsalon vanhemmat olivat kihlakunnantuomari Kustaa Konstantin Osmonsalo ja Vivi Agnes Lindblad. Hän pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1916, lisensiaatiksi 1933 ja tohtoriksi 1934.
Osmonsalo toimi ennen Suomen sisällissotaa Puumalan suojeluskunnan esikunnan jäsenenä ja päällikkönä 1917–1918 ja sodan aikana valkoisten joukoissa komppanianpäällikkönä. Hän oli oppikoulun ja seminaarin opettajana 1923–1929 ja vuosina 1933–1948 hän toimi Oriveden kansanopiston ja kansankorkeakoulun yhteiskunnallisten aineiden opettajana.
Osmonsalo oli Helsingin yliopiston Suomen historian dosenttina vuodesta 1939 ja poliittisen historian professorina 1948–1949.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vanhaa Heinolaa ja entisiä heinolaisia 1929
- Suomen rajapolitiikka Venäjän vallan aikana I, väitöskirja. 1932
- Valtion ja valtakunnan rajankäynnit Suomessa Venäjän vallan ja itsenäisyyden aikana, teoksessa Suomen maanmittauksen historia III: 4. 1933
- Suomen postilaitoksen historia III. 1938
- Fabian Langenskiöld. Valtiollinen elämäntyö 1, Historiallisia Tutkimuksia 24 1939
- Hallituksen politiikka herännäisliikkeitä kohtaan Aleksanteri I:n ja Nikolai I:n aikana 1940
- Suomen valloitus 1808 1947
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
