Erkki Lepokorpi

Erkki Valdemar Lepokorpi (26. toukokuuta 1930 Tampere – 26. marraskuuta 2001) oli tamperelainen kirjailija. Alun perin hän oli laivaston soittokunnassa oppinsa saanut muusikko. Musiikista ei kuitenkaan tullut hänen elämänuraansa, vaan hän toimi Kansan lehden ilmoitustoimittajana. Hän oli päätoimensa ohella pitkään keikkamuusikkona, mutta lopetti keikkailun kiinnostuttuaan kirjoittamisesta 1960-luvun alussa. Työnsä Kansan Lehdessä hän jätti 1978. Lepokorpi avioitui loviisalaisen Synnöve Bergströmin kanssa 1948. He saivat yhden lapsen Karl-Erik Valdemar Lepokorven 10.04.1949.

Lepokorven pääteokset olivat romaanit Jumalauta meitä ammutaan (1972) ja Käy ruusutkin kukkimaan (1977). Ne kuvaavat sisällissotaa punaisten puolelta. Ensin mainittua voi pitää jälkimmäisen esiversiona: kirjailijalla on jo tietoa ja materiaalia sisällissodasta, mutta hän upottaa sotatapahtumien kuvaamisen sanomalehtimaailmaan. Romaanin päähenkilö kirjoittaa ilmoituspäällikön työnsä ohessa romaania, jonka työniminä ovat Taistelu Tampereesta ja Jumalauta meitä ammutaan.

Romaani Käy ruusutkin kukkimaan kuvaa tarkasti kansalaissotaa pispalalaisten punakaartilaisten näkökulmasta. Tapahtumat käynnistyvät suurlakkoaikana ja vievät aina valkoisten piirittämälle Tampereen raatihuoneelle huhtikuussa 1918. Kuvaus on tarkkaa: hän kuvaa petosta ja kaaosta, joskin myös ystävyyttä ja arjen sankaruutta. Romaania edelsi samanniminen ja karsitusti lähes samansisältöinen näytelmä, joka sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa 4. maaliskuuta 1976.

Romaani Käy ruusutkin kukkimaan avaa laajan näkökulman Suomen sisällissotaan, Punaisten pohjoisen rintaman esikuntaan Tampereella ja taisteluihin punaisten pohjoisen rintaman alueella. Monet historialliset suomalaiset ja venäläiset henkilöt heräävät romaanissa henkiin. Punaisten sodanjohdon sankariksi nousee harrastelijanäyttelijä-vahtimestari, kotkalainen Hugo Salmela. Hän pystyy luomaan niin kovan vastuksen valkoisen puolen sotilaallisesti ylivoimaisen kompetentille voimalle, että sisällissodan Tampereen ratkaisutaistelusta muodostuu lajissaan siihen asti suurin taistelu Pohjoismaissa. Lepokorpi kuvaa myös omien tuoreiden tietojensa pohjalta, kuinka Salmela haavoittuu kuolettavasti tehtävänsä ääressä 23. maaliskuuta 1918. Kirjailija teki laajoja tutkimuksia ja haastatteluja romaaniaan varten ja teos tuo oman merkittävän lisän ja näkökulman siihenastiseen sisällissotakirjallisuuteen. Romaanit Rautakoura ja Pulmunen sekä Lasikuisti ovat Käy Ruusutkin kukkimaan -romaanin jatko-osia ja kuvaavat sisällissodan jälkeistä aikaa.

Lepokorpen kirjojen miljööt sijoittuivat vahvasti Tampereelle.

Tuotanto

• Kivi kädessä, romaani 1965
• Keikat, romaani 1967
• Hatkat, romaani 1969
• Jumalauta meitä ammutaan, romaani 1972
• Käy ruusutkin kukkimaan, näytelmä 1976
• Käy ruusutkin kukkimaan, romaani 1977
• Sista striden det är, romaani 1979
• Rautakoura ja Pulmunen, romaani 1980
• Lasikuisti, romaani 1982
• Sanoivat Urpon sammuneen, lehtikustantaja Urpo Lahtisen muistelmat 1983
• Riipat, näytelmä 1985
• Pure messinkiä, romaani 1986
• Lemmon lempoinen Lempäälä, kaksiosainen näytelmä 1989
• Urkuparvelta pudonneen uusi tuleminen, romaani 1992

Palkinnot

• Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1969, 1972, 1977, 1980
• Väinö Linnan rahaston apuraha 1971
• Valtion kohdeapuraha kansalaissotaa käsittelevän materiaalin keruuseen 1975
• Valtion kirjallisuustoimikunnan yksivuotinen apuraha 1976
• Valtion kirjallisuustoimikunnan kolmivuotinen apuraha 1978

Lähteet

• Erkki Lepokorpi SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Heikki Mäkelä: Miksi punakaarti hävisi? Punakaartin häviön syitä Erkki Lepokorven romaanin Käy ruusutkin kukkimaan valossa. Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos/kotimainen kirjallisuus. Turun yliopisto 1985.

Aiheesta muualla

• Ylen Elävä arkisto: Erkki Lepokorven Keikka-näytelmä karisti hohdon tanssimuusikkojen taiteilijaelämästä