Erik Tawaststjerna
| Erik Tawaststjerna | |
|---|---|
 Tawaststjerna vuonna 1952 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1916 Mikkeli |
| Kuollut | 22. tammikuuta 1993 (76 vuotta) Helsinki |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
| Oppilaat | Eero Tarasti |
| Tutkimusalue | musiikkitiede |
| Tunnetut työt | Jean Sibelius 1–5 |
| Palkinnot |
Henrik Steffens-palkinto (1981) Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto (1989) |
Erik Werner Tawaststjerna (10. lokakuuta 1916 Mikkeli – 22. tammikuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen musiikintutkija, pianisti ja kriitikko, joka työskenteli Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorina sekä Helsingin Sanomien musiikkikriitikkona.[1] Hänet tunnetaan parhaiten Jean Sibeliuksen tutkijana ja viisiosaisen Sibelius-elämäkerran kirjoittajana.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Erik Tawaststjerna kuului Tawaststjernan aatelissukuun, josta on noussut lukuisia sotilas- ja hallintomiehiä sekä kulttuurivaikuttajia. Hänen isänsä Ilmari Tawaststjerna (1879–1932) oli Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori. Erik Tawaststjerna opiskeli aluksi matematiikkaa Rolf Nevanlinnan johdolla mutta päätti sitten suuntautua konserttipianistin uralle. Hän opiskeli vuosina 1937–1944 pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa (vuoteen 1939 saakka Helsingin konservatorio) sekä ulkomailla, opettajinaan muiden muassa Heinrich Neuhaus ja Alfred Cortot. Ensikonserttinsa hän piti Helsingissä vuonna 1943.
1950-luvun aikana Tawaststjerna siirtyi vähitellen pianistista musiikkitieteilijäksi ja erikoistui Jean Sibeliuksen tutkimiseen. Hän väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1960 Sibeliuksen pianosävellyksiä käsittelevällä väitöskirjalla, ja samana vuonna hänet valittiin yliopiston musiikkitieteen professoriksi. Hän hoiti tätä professuuria vuoteen 1983 ja toimi vuosina 1977–1983 myös Suomen Akatemian tutkijaprofessorina. Yliopistouransa ohella Tawaststjerna kuului merkittävimpiin suomalaisiin taidemusiikin arvostelijoihin, ja hän kirjoitti arvosteluja muiden muassa Helsingin Sanomiin vuosina 1957–1989. Hän oli myös kansainvälisesti tunnettu luennoitsija ja musiikkikilpailujen tuomari.
Tawaststjernan tieteellinen päätyö on viisiosainen Jean Sibeliuksen elämäkerta. Tämä jättiläistyö vei häneltä yli kaksi vuosikymmentä (1965–1988) ja toi hänelle kaikkien aikojen ensimmäisen Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1989. Tawaststjerna kirjoitti suurteoksensa ruotsiksi, mutta se julkaistiin ensin suomeksi; teos on käännetty myös englanniksi ja venäjäksi. Elämäkertasarjan lisäksi hän julkaisi Sibeliuksesta lukuisia muita teoksia sekä käsitteli tätä suosituissa radio- ja televisioesitelmissään. Toinen Tawaststjernan intohimo oli venäläinen musiikki: hän julkaisi teoksen Sergei Prokofjevista ja suunnitteli pitkään Dmitri Šostakovitšin elämäkertaa, mutta se jäi häneltä toteuttamatta.
Tawaststjernan puoliso vuodesta 1942 oli ruotsin kielen lehtori Carmen Tawaststjerna; pianisti Erik T. Tawaststjerna on heidän poikansa.[2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sibeliuksen pianosävellykset ja muita esseitä (1955)
- Ton och tolkning: Sibelius-studier (1957)
- The pianoforte compositions of Sibelius (1957)
- Sergei Prokofjevin ooppera Sota ja rauha (1960)
- Sibeliuksen pianoteokset säveltäjän kehityslinjan kuvastajina (1960)
- Jean Sibelius 1–5 (1965–1988)
- Sibelius und Bartók – einige Parallelen (1972)
- Esseitä ja arvosteluja (1976)
- Laulujen keskeltä. Valikoima kirjoituksia (1982)
- Voces intimae: minnesbilder från barndomen (1990)
- Voces intimae: muistikuvia lapsuudesta (1990)
- Scènes historiques. Kirjoituksia vuosilta 1945–1958 (1992)
- Sibelius (1997; toimittanut Erik T. Tawaststjerna).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 731. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 980. Runeberg.org.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salmenhaara, Erkki (toim.): Juhlakirja Erik Tawaststjernalle 10.X.1976 Festskrift till Erik Tawaststjerna. Acta musicologica Fennica, 9. Helsinki: Otava, 1976. ISSN 0587-2448. ISBN 951-1-04106-1.
- Salmenhaara, Erkki: ”Tawaststjerna, Erik (1916–1993)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 682–683. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- Vainio, Matti: ”Onko kaikki farssia vain”: Erik Tawaststjernan elämä. Helsinki: Otava, 2016. ISBN 978-951-1-29102-2.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Erik Tawaststjerna Wikimedia Commonsissa
- Erik Tawaststjernan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Erik Tawaststjerna. 375 humanistia 13.3.2015. Helsingin yliopisto.
- Tawaststjerna, Erik hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Itse asiassa kuultuna, tv-haastattelu vuodelta 1983, 58 min, Yle Areena.
| ||||||||||||||||||||||
