Erik Palmstierna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Palmstierna. Kuva: Henry B. Goodwin (1917).

Erik Kule Palmstierna (10. marraskuuta 1877 Tukholma - 22. lokakuuta 1959 Firenze), oli ruotsalainen vapaaherra, meriupseeri, diplomaatti ja poliitikko.

Palmstierna oli diplomaatti Carl Fredrik Palmstiernan poika. Hänellä itsellään oli kaksi poikaa, Kule Palmstierna ja historioitsija Carl-Fredrik Palmstierna, sekä tytär Margareta de Seynes.

Erik Palmstierna istui toisessa kamarissa 1909–1920. Vuoteen 1911 hän kuului liberaaliseen puolueeseen, mutta liittyi sen jälkeen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Eduskunnassa hän vaikutti Ruotsin sosiaalikysymyksiin, mutta vaikutti myös maan puolueettomuuden vakiinnuttamiseksi. Hän kuului myös niihin ruotsalaisiin, jotka halusivat liittää Ahvenanmaan Ruotsiin.[1]

Koska hän oli vapaaherra, häntä kutsuttiin "Punaiseksi paroniksi" (Röde baronen). Vuosina 1917-20 hän oli Nils Edénin hallituksen meriministeri, vuonna 1920 ulkoministeri ja vuosina 1920-37 diplomaatti Lontoossa.

Palmstierna on haudattu Firenzen protestanttiselle hautausmaalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jan Linder: Finlands fyra krig, Infomanager förlag, 2004, ISBN 91-631-4818-8, s. 20
  2. Göran Åstrand, Här vilar berömda svenskar. 1999, s. 101