Erik Lindegren
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Erik Lindegren (5. elokuuta 1910 Luulaja – 31. toukokuuta 1968 Tukholma)[1] oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.
Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968.[2] Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren.lähde?
Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu Harry Martinson runoelmaan Aniara.[2]
Suomennettu runotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ajatus, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu 2013; nro 73 = 2 /2013 Kokoelmasta Sviter (1947)
- Erehdysten tie kiemurtaa, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
- Etsijä (Sökaren), suom. Lasse Heikkilä, teoksessa Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949
- Ikaros (Ikaros), suom. Pentti Holappa, teoksessa Pentti Holappa, Lähellä: runoja Helsinki: WSOY 1957 ja julkaisussa Parnasso 1956; nro 5. Kokoelmasta Sviter (1947)
- Mies ilman tietä, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Toistasataa runoilijaa: runo suomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4
- Niitty, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
- Nollapiste (Nollpunkt), suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso, 1956; nro 5 Kokoelmasta Vinteroffer
- Puku K, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu 2013; nro 73 = 2 /2013. Kokoelmasta Sviter (1947)
- Runoja: XVII, suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso 1956; nro 5 Kokoelmasta Mannen utan väg
- Runoja: XXXVIII, suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso 1956; nro 5 Kokoelmasta Mannen utan väg
- Sade, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu: 2013; nro 73 = 2 /2013. Kokoelmasta Sviter (1947)
- Shelleyn meren äärellä (Vid Shelleys hav), suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961 ja teoksessa Runon suku: valikoima, suomeksi elävää käännöslyriikkaa, toim. Jarkko Laine, Otava Helsinki 1991 ISBN 951-1-11447-6
- Tauko (Paus), suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
- Tietön mies: XXI, suom. Lasse Heikkilä, teoksessa Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949
- Tuuli, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
- Viiden aistin tanssi (De fem sinnenas dans), suom. Pentti Holappa, teoksessa Pentti Holappa, Lähellä: runoja, Helsinki: WSOY 1957 ja julkaisussa Parnasso 1956; nro 5. Kokoelmasta Sviter (1947)
Lähde[3]
Palkintoja ja tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinto 1947[4]
- Litteraturfrämjandetin suuri palkinto 1954lähde?
- Bellman-palkinto 1958lähde?
- De Nion suuri palkinto 1961[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erik Lindegren Britannica.com. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Lindegren, Erik”, Otavan kirjallisuustieto, s. 445. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Erik Lindegren, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 16.6.2021
- ↑ a b Lindegren, Erik Kirjasampo.fi. Viitattu 6.3.2022.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bäckström, Lars: Erik Lindegren. En biografi. Stockholm: Svenska bokförlaget, 1962. (ruotsiksi)
- Cullhed, Anders: ”Tiden söker sin röst”. Studier kring Erik Lindegrens Mannen utan väg. Väitöskirja. Stockholm: Bonnier, 1982. ISBN 91-0-045712-4. (ruotsiksi)
- Lysell, Roland: Erik Lindegrens imaginära universum. Väitöskirja. Bodafors: Doxa, 1983. ISBN 91-578-0168-1. (ruotsiksi)
|
Edeltäjä: Dag Hammarskjöld |
Ruotsin akatemia, tuoli 17 1962–1968 |
Seuraaja: Johannes Edfelt |
| ||||||||||||||||||||||
