Erik Edmundsson
| Erik Edmundsson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. elokuuta 1902[1] Lohja[1] |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 1928 (25 vuotta)[1] Viipuri |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1920–1922, 1925–1928 |
| Merkittävät roolit |
Orfeus Orfeus manalassa |
Erik Edmund Edmundsson (alk. Johansson, 15. elokuuta 1902 Lohja – 6. heinäkuuta 1928 Viipuri) oli suomalainen näyttelijä. Hän edusti lähinnä buffo-alaa ja näppärää salonkikomiikkaa.[1][2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edmundssonin vanhemmat olivat maalari Frans Edmund Johansson ja Alma Hakala. Ruotsinkielisen kansakoulun ja lyseon käytyään Edmundsson opiskeli laulua Dagmar Klemetin johdolla ja lausuntaa Katri Raution johdolla. Vuosina 1918–1920 Edmundsson kävi Ruotsalaisen Teatterin oppilaskoulun, ja työskenteli 1920–1922 samassa teatterissa näyttelijänä. Sen jälkeen hän suoritti asepalveluksensa ja toimi jonkin aikaa sanomalehtimiehenä. Syksyllä 1924 Edmundsson palasi näyttelijän uralle, alkuun hän oli oppilaana Suomen Näyttämöopistossa. Hän näytteli Porin Näyttämöllä 1925–1926, Viipurin Työväen Teatterissa 1926–1927 ja Viipurin Näyttämöllä 1927–1928.[1]
Edmundssonin roolitehtäviä olivat muun muassa Caliban (Myrsky), Orfeus (Orfeus manalassa), Hans Weiring (Kuhertelua), Brunio von Popiel (Puolalaista verta), Fritz Pappenstiel (Eläköön, – poika tuli) ja tenorilaulaja Fred Milardo (Naisista kaunein).[1]
Edmundssonin on mainittu onnistuneen Orfeuksen ja Popielin rooleissaan Viipurin Näyttämöllä "odottamattoman hyvin".[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin - Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
- Veistäjä, Verneri: Viipurin ja muun Suomen teatteri. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1957.