Erik August Hagfors

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik August Hagfors
Erik August Hagfors.
Erik August Hagfors.
Henkilötiedot
Syntynyt 28. syyskuuta 1827
Inkoo
Kuollut 11. helmikuuta 1913 (85 vuotta)
Jyväskylä
Kansallisuus suomalainen
Ammatti säveltäjä, lääkäri

Erik August Hagfors (28. syyskuuta 1827 Inkoo11. helmikuuta 1913 Jyväskylä) oli suomalainen lääkäri, opettaja ja säveltäjä.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagforsin isä oli kanttori Erik Hagfors ja äiti Maria Helena Tallberg. Hänen puolisonsa vuodesta 1865 oli Selma Rosalie Danielsson (1825–1906). Kielitieteilijä Edwin Hagfors oli heidän poikansa.

Hagfors tuli ylioppilaaksi 1848 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi Helsingin yliopistosta 1853. Hän opiskeli myös lääketiedettä ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1862. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1863.[1] Hänen väitöskirjansa aihe oli Difteriittinen tulehdus silmän limakalvossa. Samoihin aikoihin hän toimi 1857 perustetun Helsingin Käsityöläiskuoron (Hantverkarnes Sångförening) ensimmäisenä johtajana.[2]

Hagforsin päätös antautua kokonaan säveltaiteen palvelukseen kypsyi vähitellen. Hän teki lopullisen ratkaisun jo vuonna 1862, jo ennen valmistumistaan lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Hän matkusti Saksaan opiskelemaan musiikkia ja tutkimaan musiikinopetuksen menetelmiä. Hän tutustui musiikinopetukseen muun muassa Berliinissä ja Dresdenissä. Suomeen palattuaan hänet nimitettiin vuonna 1863 perustetun Jyväskylän seminaarin musiikinopettajaksi. Hän toimi tässä virassa kaikkiaan 30 vuotta ja teki tuona aikana laajakantoista työtä suomalaisen musiikinopetuksen ja kuorolaulun hyväksi. Hän muun muassa perusti Suomen ensimmäisen suomenkielisen naiskuoron ja laati suomenkielisen musiikinopetuksen ensimmäiset opetussuunnitelmat, oppimäärät ja menetelmät. Samalla hän teki kuitenkin myös lääkärin- ja kirurgintyötään ja erikoistui varsinkin silmälääketieteeseen. Hagfors mainitsi uransa myöhäisemmässä vaiheessa lehdistölle olevansa säveltäjän sijasta "amatööri ja musiikin harras ystävä".

Jyväskylän Lounaispuistossa on E. A. Hagforsin muistomerkki, jonka on veistänyt taiteilija Pauli Koskinen. Patsas paljastettiin vuonna 1963.[3]

Taiteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sävellyskset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagfors sävelsi useita kymmeniä kuorolauluteoksia, kuten "Laulu Vuokselle" ja "Laulappas mun kultasein", samoin kuin sovitti kansanlauluja.

Kirjallisia teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hagfors julkaisi muun muassa laulukokoelmia ja -harjoituksia, toimitti koraalikirjan sekä laati musiikin oppikirjoja:[1]

  • Sångbok för Helsingfors lyceum (1859)
  • Sångbok för Helsingfors Handtverkareföreningens sångkör (1860-1862)
  • Suomalainen Lauluseppele I–III (1871–1873)
  • Lauluharjoituksia (1872)
  • Kaikuja Keski-Suomesta I–II (1874)
  • Antti Nordlundin koraalikirjan uudistettu laitos (1876)
  • Musiikkioppi (1881)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Helasvuo, Veikko: ”E. A. Hagfors”, Suomen säveltäjiä, s. 83–91. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.
  2. Haapanen, Toivo: Suomen säveltaide, s. 51–52. Helsinki: Otava, 1940.
  3. E. A. Hagforsin muistomerkki, tiedot ja kuvaus. Jyväskylän kaupungin taidemuseo. Viitattu 13.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.