Erik Anttinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erik Einar Anttinen[1] (6. lokakuuta 1922 Helsinki5. huhtikuuta 2009 Rantasalmi)[2] oli Tampereen yliopiston kansanterveystieteen ja erityisesti sosiaalipsykiatrian professori vuodesta 1973.[3]

Anttisen äiti oli Anna Tyyne Veikkanen ja isä oli lääkintöneuvos Einar Emil Anttinen, joka työskenteli lääkärinä Lapinlahden sairaalassa. Perhe asui sairaalarakennuksessa, jonka vuoksi osastot ja potilaat tulivat Anttiselle tutuiksi jo lapsuudessa. Anttinen kertoi ystävystyneensä monien sairaalan pitkäaikaispotilaiden kanssa. hänen puolisonsa vuodesta 1951 oli sairaanhoitaja Paula Inkeri Puhakka.

Anttinen valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta 1940 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1950. Anttisen lääketieteellisen tutkijan ura alkoi 1950 valtion seerumlaitoksen assistenttilääkärinä. Sieltä hän siirtyi Lapinlahden sairaalaan, jossa hän toimi apulaislääkärinä ja apulaisylilääkärinä. Psykiatrian erikoislääkäri hänestä tuli 1954. Anttinen työskenteli muun muassa useissa eri tutkimuslaitoksissa, Lapinlahden sairaalassa, HYKS:issä ja Helsingin yliopistossa ennen Tampereen yliopiston professuuriaan.[4] Anttinen työskenteli myös aivovammasairaalassa, jossa hän teki väitöskirjansa aivovammoja saaneiden sotaveteraanien aivohalvauksista. ääketieteen tohtoriksi hän väitteli vuonna 1960.

1960-luvulla Anttinen johti Nokialla Pitkäniemen sairaalaa. Hän alkoi kehittää avohoidollisia ja perhekeskeisiä hoitomuotoja. Monivuotinen kotisairaanhoitoprojekti loi pohjan Sopimusvuori-toiminnalle. Siitä tuli Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tunnettu kuntouttavien asumispalveluiden verkosto.

Sopimusvuori ry on toiminut mallina ja edelläkävijänä sosiaalipsykiatrisen kuntoutuksen kentällä vuodesta 1970.

"Asiakkaiden unelmat ja toiveet, näkemykset ja kokemukset, yhteinen päätöksenteko ja viesti siitä, että jokainen on tärkeä omana itsenään muodostavat edelleen pohjan arjen työllemme. Sopimusvuori ry haluaa edistää positiivista mielenterveyttä, kaikkien mahdollisuutta elää itsemääriteltyä, hyvää elämää mahdollisista sairauksista ja rajoitteista huolimatta sekä mahdollisuutta sosiaalisesti merkityksellisiin rooleihin ja yhteisön tukeen. Olemme Yhteiskunnallinen yritys, jonka päämääränä ei ole voitontavoittelu."[5]

Vuonna 1973 Erik Anttinen kutsuttiin vasta perustetun Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan professoriksi. Hänestä tuli Suomen ensimmäinen sosiaalipsykiatrian professori. Samana vuonna silloinen kansanterveystieteen laitos ja Anttisen johtama tutkimusryhmä liittyivät WHO:n aloittamaan kansainväliseen sosiaalipsykiatriseen tutkimukseen, josta syntyi useita väitöskirjatutkimuksia.

Opetuksessaan Erik Anttinen painotti humanistisia arvoja, eettisyyttä ja potilaan kohtaamisen taitoja. Hän piti tärkeänä opetuksen integrointia, jotta opiskelija saisi kuvan kliinisten ongelmien laajapohjaisuudesta. Hän oli myös mukana toteuttamassa moniammatillista täydennyskoulutusta terveyskeskuksissa.

Erik Anttinen oli Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan varadekaanina 1977-1978 ja dekaanina 1979-1980. Hän osallistui silloin tiedekunnan edustajana toimikuntaan, jonka työn tuloksena luotiin uusi yliopistosairaalalaki. Sen seurauksena Tampereen keskussairaalasta tuli yliopistollinen keskussairaala, ja yliopiston opettajien asema määritettiin muiden yliopistosairaaloiden tavoin.

Erik Anttisesta säteili inhimillistä lämpöä ja häntä oli helppo lähestyä. Hän herätti kunnioitusta mutta oli samalla toverillinen kaikenikäisille kollegoilleen. Hänessä henkilöityivät lääkärinä olemisen humaanit ja eettiset arvot. Nämä arvot liittivät hänet kiinteästi Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin toimintaan. Hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi 1984.

Erik Anttinen käsitteli lukuisissa puheissaan, luennoillaan ja kirjoituksissaan toistuvasti hänelle tärkeitä asioita: yhteisöllisyyttä, eettisyyttä, humaanisuutta, työtoveruutta ja kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä. Monet ovat nauttineen hänen karismaattisesta esiintymisestään. Tunnettuja ovat Reijo Waaran palkinnon kiitospuhe ja Duodecimin 125-vuotisjuhlan illallisilla kuultu ”Minun Duodecimini” -puhe, joka huipentui mottoon: ”Tarvitsemme yhteisöllisyyttä kasvaaksemme lääkäreiksi. Ihmisessä ei ole vain elimiä, hänessä on myös tunteet!” Ulkomuistista lausutut runot olivat usein näiden puheiden erityisenä kohokohtana.

Psykiatripäivillä vuonna 2007 Erik Anttinen määritteli hyvän lääkärin: ”Hyvä lääkäri on hyvä ihminen, jolla on vankka tietopohja.” Mieleen jäi myös: ”Skitsofreniaa sairastava potilas on ihminen, joka on vain muita herkempi.”

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Amos Pasternack ja Marja Hyöty: Erik E. Anttinen 9.10.1922 - 6.4.2009 Muistokirjoitus. Lääketieteellinen akkakauskirja Duodecim, 2009;125(11):1227-8. Kustannus Oy Duodecim.
  2. Yrjö O.: Muistot: Erik E. Anttinen HS.fi. 5.4.2009. Viitattu 29.5.2014.
  3. Facta2001, 1 osa, palsta 582
  4. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 22-23. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  5. [www.sopimusvuori.fi Sopimusvuori RY]
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.