Eric McCormack

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eric McCormack
Eric McCormack Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2012.
Eric McCormack Tribecan elokuvajuhlilla vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt18. huhtikuuta 1963 (ikä 60)
Toronto, Ontario, Kanada
Ammatti Näyttelijä
Näyttelijä
Aktiivisena 1986–
Merkittävät roolit Will Truman (Will & Grace)
Aiheesta muualla
IMDb

Eric James McCormack (s. 18. huhtikuuta 1963 Toronto, Ontario, Kanada) on kanadalais-yhdysvaltalainen näyttelijä, muusikko, käsikirjoittaja ja tuottaja. Hän syntyi Torontossa ja aloitti uransa esiintymällä koulunäytelmissä Stephen Leacock Collegiate Institute -lukiossa. Hän opiskeli Ryerson Universityssa, mutta jätti yliopiston vuonna 1985 aloittaakseen työt Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla, jossa hän esiintyi viiden vuoden ajan lukuisissa näytelmissä.

1990-luvun loppupuolella McCormack asui Los Angelesissa ja näytteli sivurooleissa. Hänen ensimmäinen roolinsa kokoillan elokuvassa oli vuoden 1992 science fiction -teos The Lost World. Hän esiintyi myös useissa televisiosarjoissa, kuten Top Cops, Street Justice, Lovesome Dove: The Series, Townies ja Ally McBeal. Hän nousi myöhemmin maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen näyteltyään Will Trumania yhdysvaltalaisessa tilannekomediasarjassa Will & Grace, jonka esittäminen aloitettiin syyskuussa 1998. Hän sai roolityöstään Emmy-palkinnon parhaan komediasarjanäyttelijän kategoriassa vuonna 2001.

Televisioroolien lisäksi hän teki Broadway-debyyttinsä vuonna 2001 näytelmässä The Music Man ja näytteli vuoden 2005 elokuvassa The Sisters. Sen jälkeen kun Will & Grace päättyi vuonna 2006, McCormack näytteli pääosaa Some Girl(s)-näytelmässa New Yorkissa. Hän esiintyi myös televisiominisarjassa The Andromeda Strain vuonna 2008 ja palasi televisioon vuonna 2009 TNT-kanavan draamaan Trust Me, jonka esittäminen kuitenkin lopetettiin yhden tuotantokauden jälkeen. Vuonna 2009 McCormack näytteli myös elokuvassa Alien Trespass.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormack syntyi Torontossa Ontarion osavaltiossa Kanadassa. Hänen äitinsä Doris oli kotiäiti ja isänsä Keith McCormack öljy-yhtiön talousanalyytikko.[1] Hän on vanhin kolmesta sisaruksesta.[2] McCormackin esi-isiin kuului cherokeeita ja skotteja.[3] Hän kertoo olleensa nuorena ujo ja epäurheilullinen.[4] McCormack kävi Stephen Leacock Collegiate Institute -lukiota Ontarion Scarborough'ssa. Hän osallistui siellä teatteriin, esiintyi näytelmissä Godspell ja Pippin[5] ja päätti ryhtyä näyttelijäksi. McCormack muistaa, että Godspell-näytelmän jälkeen hänen halunsa ryhtyä näyttelijäksi voimistui: "...Muistan [näytelmän] ensimmäisen esityksen jälkeen ... että tiesin minne sovin. Se oli näyttelijäurani alku. Se muutti minua siten, että kaikki muut vaihtoehdot katosivat. Tiesin tarkalleen, mitä aioin tehdä. Olen sillä tavalla onnekas.[1] Hän myöntää, ettei hän koskaan tuntenut olevansa "cool" nuorena. "Olin jokseenkin ulkopuolinen, mutta löysin teatterin jo varhain, ja se auttoi minua kestämään."[6] Myöhemmin hän siirtyi Scarborough'n Sir John A. Macdonald Collegiate Instituteen, jossa hän opiskeli samaan aikaan David Furnishin kanssa.[7] Hän valmistui vuonna 1982.[2]

McCormack pääsi opiskelemaan Ryerson Universityn teatterikouluun Torontossa, jossa hän halusi parantaa edelleen näyttelijäntaitojaan.[8] Hän lähti Ryersonista vuonna 1985, useita kuukausia ennen valmistumistaan, ottaakseen vastaan paikan Stratfordin Shakespeare-festivaaleilla Ontarion Stratfordissa, jossa hän esiintyi viiden kauden ajan. "Se oli kaikki mitä halusin, olla klassinen näyttelijä koko loppuelämäni, mutta parin viimeisen vuoden aikana siellä aloin ymmärtää, ettei se ollutkaan minua varten. Ehkei minun tarvinnutkaan esittää Hamletiani ennen kuolemaani, ehkä maailma saattaisikin itse asiassa olla ihan OK paikka ilman Hamletiani."[7] McCormack esiintyi näytelmissä Juhannusyön uni, Kuningas Henrik V, Murha katedraalissa ja Kolme sisarta. Myöhemmin hän näytteli Manitoba Theatre Centressä näytelmässä Burn This ja Toronton Royal Alexandra Theatressa näytelmässä Biloxi Blues.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormack esiintyi Kanadan televisiossa ensimmäistä kertaa vuoden 1986 elokuvassa The Boys from Syracuse.[5] Hän muutti Los Angelesiin Kaliforniaan ja teki televisiodebyyttinsä Yhdysvalloissa vuonna 1991 CBS-kanavan rikossarjan Top Cops jaksossa.[5] Hän näytteli vuonna 1992 elokuvassa The Lost World, joka perustui Arthur Conan Doylen romaaniin Kadonnut maailma, ja esiintyi myös elokuvan jatko-osassa Return to the Lost World, joka sai myös ensi-iltansa vuonna 1992.[5] Seuraavana vuonna hän sai vakioroolin etsivänä rikosdraamasta Street Justice.[2] Vuonna 1993 hän näytteli lisäksi televisioelokuvassa Double, Double, Toil and Trouble esittäen Mary-Kate ja Ashley Olsenin isää.[9]

McCormack esiintyi Colonel Francis Clay Mosbyn roolissa Lonesome Dove: The Series (1994) ja Lonesome Dove: The Outlaw Years (1995) -lännensarjojen 42 jaksossa.[2][8] Hänen mielestään se oli "fantastinen rooli".[7] The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2003 McCormack myönsi, että hän oli koe-esiintynyt "kaksi tai kolme kertaa" Ross Gellerin roolia varten; Frendit-tilannekomediasarjan rooli annettiin lopulta David Schwimmerille.[7] McCormack valittiin vuoden 1997 televisioelokuvaan Borrowed Hearts näyttelemään itsekästä liikemiestä, joka oppii rakastamaan, ja HBO-kanavan elokuvaan Exception to the Rule näytelemään vaimoaan pettävää aviomiestä.[7]

Vuonna 1997 McCormack näytteli myös pienrooleissa komediasarjoissa Townies, Veronican salaisuudet ja Ally McBeal.[5] Alun perin McCormackista oli tarkoitus tulla vakituinen näyttelijä NBC-kanavan komediasarjaan Jenny, mutta hänet erotettiin, koska televisioyhtiö poisti hänen roolihahmonsa sarjasta.[10]

Nousu kuuluisuuteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormack sai läpimurtoroolinsa vuonna 1998, kun hänet valittiin esittämään Will Truman -nimistä lakimiestä NBC-yhtiön tilannekomediasarjaan Will & Grace, joka kertoo homomiehestä (Will) ja hänen juutalaisesta parhaasta ystävästään (Grace). McCormack kertoi, että hän oli vakuuttunut olevansa oikea näyttelijä rooliin. "Koe-esiintymisen lopussa Max [Mutchnik, toinen sarjan luojista ja vastaava tuottaja] sanoi 'Tuo oli täydellistä. Tiedoksesi, että sinun ei tarvitse koskaan olla enemmän homo kuin äsken.'"[7] McCormack selitti, että kun hän luki käsikirjoituksen ensimmäisen kerran "huomasin välittömästi, että se kertoi minusta. Siis, seksuaalista suuntautumista lukuun ottamatta, Will muistutti minua todella paljon. Hän on hyvä isäntä, hän on suhteellisen hauska ja hänellä on mahtavia ystäviä ja hän on hyvä ystävä heille ... homous ei vain ollut mitenkään iso juttu."[11] Sarjan ensimmäinen jakso lähetettiin 21. syyskuuta 1998 ja sitä katsoi Yhdysvalloissa lähes 8,6 miljoonaa henkeä.[12] Will and Grace keräsi nopeasti uskollisen yleisön ja sarja ja McCormack saivat hyviä arvosteluita. San Francisco Chroniclen John Carman huomautti, että McCormack ja Messing työskentelivät "mukavasti" yhdessä.[13] The Seattle Timesin Kay Mcfadden ylisti myös McCormackia, Messingiä ja sivunäyttelijöitä "erittäin hauskoiksi".[14] McCormack sai työstään kolme Emmy-ehdokkuutta[15][16][17] ja voitti yhden Emmyn parhaasta miespääosasta komediasarjassa vuonna 2001.[18] Lisäksi hän sai viisi Golden Globe -ehdokkuutta.[19]

Vuonna 1998 McCormack näytteli myös Stephen Herekin komediaelokuvassa Pyhä myyntitykki.[20] Elokuva ei menestynyt taloudellisesti ja se sai huonot arvostelut.[21][22] Seuraavana vuonna hän esiintyi komediaelokuvassa Free Enterprise (1999), joka kertoi kahdesta elokuvantekijästä (McCormack ja Rafer Weigel), joiden pakkomielteenä oli näyttelijä William Shatner ja Star Trek. Los Angeles Timesin elokuvakriitikko Kevin Thomas kirjoitti, että McCormack ja Weigel "tekevät molemmat vahvan vaikutuksen".[23] Vuonna 2000 McCormack näytteli ABC-kanavan televisioelokuvassa The Audrey Hepburn Story esittäen näyttelijä Mel Ferreriä.[24]

Vuoden 2001 Broadway-teatterikaudella McCormack esitti lyhyen aikaa professori Harold Hilliä (Craig Bierkon sijaisena) The Music Man -näytelmän uudessa versiossa, jonka Susan Stroman ohjasi Neil Simon Theatrelle.[25][26] Elokuussa 2002 hän esiintyi jälleen Harold Hillin roolissa, mutta vain yhden illan ajan, kun hän esitti muiden näyttelijöiden kanssa uusia versioita näytelmän kappaleista osana Hollywood Bowlin kesäkonserttisarjaa.[27] McCormack toimi Saturday Night Live -sketsisarjan 28. tuotantokauden neljännen jakson isäntänä 2. marraskuuta 2002.[28] Vuonna 2004 hän näytteli toistuvassa roolissa Ray Summersia Showtime-kanavan komediadraamassa Dead Like Me.[29] Seuraavana vuonna McCormack näytteli pääosaa elokuvassa The Sisters, joka perustui Anton Tšehovin näytelmään Kolme sisarta.[30] Elokuva sai ensi-iltansa vuoden 2005 Tribecan elokuvajuhlilla.[31]

Will & Gracen kahdeksas ja viimeinen tuotantokausi alkoi 18. toukokuuta 2006. Sarjan viimeinen jakso keräsi Yhdysvalloissa televisioiden ääreen yhteensä 18 miljoonaa katsojaa,[32] mikä teki siitä katsoituimman viihdeohjelman kuuteen vuoteen.[33]

Will & Gracen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormack vuonna 2006.

Will & Gracen loputtua McCormack esiintyi New Yorkissa yhdessä Fran Drescherin, Judy Reyesin, Brooke Smithin ja Maura Tierneyn kanssa Neil LaButen ohjaamassa Off Broadway -näytelmässä Some Girl(s), jota esitettiin Lucille Lortel Theatressa.[34] Hän näytteli kirjailijaa, joka on valmis vakiintumaan ja menemään naimisiin, mutta päättää vierailla ennen sitä neljän entisen tyttöystävänsä luona. McCormack sai kriittisiä arvosteluita. New York Timesiin kirjoittanut Ben Brantley totesi: "Ajattelematonta, naisia halveksivaa heteroseksuaalia esittävä McCormack ei ole juurikaan erilainen kuin huomaavaista, naisia palvovaa homoseksuaalia esittänyt McCormack. Kuten Will & Gracessa, hän painottaa joka toista lausetta saadakseen aikaan mahdollisimman koomisen vaikutelman ja höystää repliikkejään kurtistamalla kulmakarvojaan."[34] Brantley kuitenkin huomautti, että McCormackin tulkinta hahmosta oli "varmasti sujuvampi esitys" kuin David Schwimmerin versio vuonna 2005.[34] Entertainment Weeklyn Melissa Rose Bernardo kirjoitti, että McCormackin ja Maura Tierneyn välillä oli "uskomatonta kemiaa".[35]

Samana vuonna McCormack tuotti Lifetime-yhtiölle komedian Lovespring International, joka kertoo kuudesta kalifornialaisen "Beverly Hillsin eliittiin" kuuluvan Lovespring International -seuranhakutoimiston työntekijästä.[36] Sarjan saamat arvostelut olivat ambivalentteja;[37] The Boston Globen Matthew Gilbert kirjoitti, että Lovespring International oli "eläväinen pikku kaapeliyritelmä, jossa on yliampuvia hahmoja, huonoa makua, saatiiria ja poliittista epäkorrektiutta."[38] Sarjan kuvaukset lopetettiin vuoden aikana.[39]

Vuonna 2008 McCormack näytteli A&E-kanavan televisiominisarjassa The Andromeda Strain, joka oli uusi versio Michael Crichtonin romaaniin perustuvasta, vuonna 1971 valmistuneesta samannimisestä elokuvasta.[40] Hän esitti minisarjassa televisiotoimittaja Jack Nashia, joka kamppailee kokaiiniriippuvuuden kanssa. The Andromeda Strain sai sekalaisia arvosteluja,[41] eikä McCormackin esiintymistä otettu hyvin vastaan. Boston Globen Joanna Weiss kirjoitti, että "Erick McCormackin läsnäolo urheana televisiotoimittajana vaikuttaa erityisen asiaankuulumattomalta (kaikella kunnioituksella urheita toimittajia kohtaan)."[42] USA Todayn Robert Bianco totesi: "Pääosanäyttelijöihin lukeutuu ... kamppailevaa, kokaiiniriippuvaista journalistia esittävä Eric McCormack -raukka, joka viettää elokuvan jälkimmäisen puoliskon leikkimällä Ramboa autiomaassa. Sanotaan nyt vain, että McCormack tekee parhaansa sillä, mitä hänelle on annettu."[43] 5. syyskuuta 2008 McCormack vieraili televisiosarja Monkin seitsemännellä kaudella ja sadannessa jaksossa esittäen television rikosdokumenttisarjan imelää juontajaa.[44][45]

McCormack San Diegon Comic-Conissa vuonna 2009.

Tammikuussa 2009 McCormack palasi televisioon näytelläkseen TNT-kanavan draamassa Trust Me yhdessä Tom Cavanagh’n kanssa. Sarja kertoi fiktiivisestä mainostoimistosta, ja McCormack näytteli siinä Mason McGuirea, yhtiön vastaylennettyä taiteellista johtajaa, joka kamppailee parhaan ystävänsä (Cavanagh) arvaamattoman käytöksen kanssa.[46] McCormack paljasti USA Weekend -lehdelle antamassaan haastattelussa, ettei hän pelännyt joutuvansa lokeroiduksi tietyntyyppisiin rooleihin.[47] Hän päätti näytellä sarjassa, koska se oli "loistavasti kirjoitettu".[48] Sarjan ensimmäinen jakso lähetettiin 26. tammikuuta 2009 ja sitä katsoi lähes 3,4 miljoonaa henkeä.[49] Trust Me sai erittäin positiivisia arvosteluita: San Francisco Chroniclen Tim Goodman kirjoitti, että "... sarja on yllättävän vahva."[50] Los Angeles Timesin Mary McNamara totesi, että McCormack ja Cavanagh "saavat pidettyä roolihahmonsa tarkasti rajattuina mutta hillittyinä. He ovat toistensa vastakohtia, mutteivät kuitenkaan [The Odd Couple -televisiosarjan] Felixin ja Oscarin tuhkan tahraamalla, pesuainepulloa heiluttavalla tavalla".[51] Sarja kuitenkin lopetettiin yhden tuotantokauden jälkeen huonojen katsojalukujen vuoksi.[52][53]

McCormack näytteli pääosaa science-fiction-elokuvassa Alien Trespass (2009). Hän esitti tohtori Ted Lewisiä, jonka kehon valtaa avaruusolio Urp tehtyään pakkolaskun Maahan.[54] McCormack kertoi, että hänen ensimmäinen ajatuksensa oli tehdä hahmosta vieraan kuuloinen ja saada Ted Lewis kuulostamaan Spockilta.[54] Elokuva sai huonoja arvosteluja eikä se menestynyt taloudellisesti.[55][56] Toukokuussa 2009 hän esitti "El Galloa" Reprise Theatre Companyn tuottamassa 1960-luvun musikaalin The Fantasticks uudessa versiossa UCLA:n Freud Playhouse -teatterissa.[57][58] Hänellä oli myös sivurooli Richard Loncrainen komediaelokuvassa Tule omakseni,[59][60] joka sai ensi-iltansa elokuussa 2009.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCormack on ollut naimisissa Janet Leigh Holdenin kanssa, jonka hän tapasi sarjan Lonesome Dove kuvauksissa, elokuusta 1997 lähtien.[7][61] Heillä on heinäkuussa 2002 syntynyt poika.[62] McCormackista tuli Yhdysvaltain kansalainen vuonna 1999 ja hänellä on Kanadan ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus.[63]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoillan elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Elokuva Rooli Alkuperäinen nimi
1992 The Lost World Edward Malone
Return to the Lost World Edward Malone
Giant Steps Jack Sims
1997 Exception to the Rule Timothy Bayer
1998 Pyhä myyntitykki Scott Hawkes Holy Man
1999 Free Enterprise Mark
2000 Here's to Life! Owen Rinard
2005 Break a Leg Tummahiuksinen näyttelijä
The Sisters Gary Sokol
2008 Immigrants Vlad
2009 Best Thing Ever Dean
Alien Trespass Ted Lewis/Urp
Tule omakseni Charlie

Televisio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Nimi Rooli Alkuperäinen nimi
1986 The Boys from Syracuse Räätälin oppipoika
1987 Hangin' In Jody
1990 Katts and Dog David Baxter
1991 E.N.G.
Street Legal Barry Taylor
1992 Neon Rider Derek
Street Justice Etsivä Eric Rothman
1993 Relentless: Mind of a Killer Stu Feltzer
Family of Strangers Sam
Miracle on Interstate 880 Tony
The Commish Danny Nolan
Call of the Wild Hal
Double, Double, Toil and Trouble Don Farmer
Silk Stalkings Michael O'Hara
1994 The Man Who Wouldn't Die Jack Sullivan
1995 Lonesome Dove: The Series Francis Clay Mosby
1996 Highlander: The Series Matthew McCormick
Diagnoosi: Murha Boyd Merrick Diagnosis Murder
Townies Scott
1997 Äärirajoilla John Virgil The Outer Limits
Jenny Jason Slade
Borrowed Hearts Sam Field
Veronican salaisuudet Griffin Veronica's Closet
1998 Ally McBeal
A Will of their Own Pierce Peterson
1998–2006 Will & Grace Will Truman
2000 The Audrey Hepburn Story Mel Ferrer
2004 Dead Like Me Ray Summers
2006 Lovespring International Roman
2008 The Andromeda Strain Jack Nash
Monk James Novak
2009 Trust Me Mason McGuire
Kova laki: Erikoisyksikkö Vance Shepard Law & Order: Special Victims Unit
The New Adventures of Old Christine Max Kershaw

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b "...I remember after the first performance of that ... I knew where to fit in. That was the beginning of my life as an actor. It changed me in that the concept of any other options disappeared. From that moment there was no question. I knew exactly what I was going to do. I'm lucky that way." Lee, Luaine: 'Will & Grace's' Eric McCormack returns in new TNT series 'Trust Me'. The Oakland Tribune, 26.1.2009.
  2. a b c d Lipton, Michael A.: Will Power People. 26.10.1998. Arkistoitu 3.6.2009. Viitattu 26.10.2009.
  3. Hendry, Steve: Will & trace; Exclusive Comedy Star Eric Hunts For His Scottish Family. Sunday Mail, 27.8.2006.
  4. Lee, Denny: A Night out with: Eric McCormack; Diva for a Day The New York Times. 25.6.2000.
  5. a b c d e f Eric McCormack Turner Classic Movies.
  6. "I was a bit of an outsider, but I discovered theatre very early on, which got me through." Hoggard, Liz: What I know about women ... The Observer. 15.4.2007.
  7. a b c d e f g "It was all I wanted, to be a classical actor for the rest of my life, but during the last couple of years I was there, I started to realise that it wasn't for me. Perhaps I didn't have to give my Hamlet before I died, that the world might be an OK place without my Hamlet, in fact." – "At the end of the audition, Max said 'That was perfect. Just to let you know, you never have to be more gay than that.'" McLean, Gareth: Whatever you Will The Guardian. 9.6.2003.
  8. a b Inside the Actors Studio. Bravo: 2003-11-16. Kausi 10, jakso 2. Minuuttien 60 ja 120 kohdalla.
  9. On The Cover The Olsen Twins Star in a Halloween Treat. Newsday, 24.10.1993.
  10. Smiley, Tavis: Eric McCormack (The Tavis Smiley Show) 23.5.2008. Public Broadcasting Service. Arkistoitu 28.5.2008. Viitattu 26.10.2009.
  11. "what hit me immediately was that this was me. I mean, sexual orientation aside, Will was so much like me. He's a great host, he's relatively funny and he has great friends and he's a good friend to them ... the gay issue just wasn't really a big thing." Thompson, Kevin: He's Gay, She's Not. The Palm Beach Post, 21.9.1998, s. 1D.
  12. Prime-Time Ratings. The Orange County Register, 30.9.1998, s. F02.
  13. Carman, John: 'Will & Grace' Has Right Stuff To Make a Hit San Francisco Chronicle. 21.9.1998.
  14. Mcfadden, Kay: TV Knows Best – Seattle TV Critic Kay Mcfadden Tells You What To Waste Your Time On The Seattle Times. 20.9.1998.
  15. Duffy, Mike: The Emmys show new energy Detroit Free Press. 7.9.2000.
  16. Weinraub, Bernard: 'Six Feet Under' Leads Emmy Nominees The New York Times. 18.7.2003.
  17. Morfoot, Addie: Eric McCormack (Emmy awards nominee). Daily Variety, 15.7.2005.
  18. Danis, Jason: West Wing pips Sopranos at Emmys The Guardian. 5.11.2001.
  19. HFPA — Awards Search Golden Globes. Arkistoitu 21.5.2006. Viitattu 26.10.2009.
  20. Klady, Leonard: Holy Man — Murphy Takes the 'Holy' High Road Variety. 12.10.1998.
  21. Holy Man (1998): Reviews Metacritic. 9.10.1998. Arkistoitu 26.1.2009. Viitattu 26.10.2009.
  22. Holy Man (1998) Box Office Mojo. 9.10.1998.
  23. Thomas, Kevin: Free Enterprise Los Angeles Times. 4.6.1999.
  24. Gallo, Phil: The Audrey Hepburn Story Variety. 27.3.2000.
  25. Dominguez, Robert: B'Way's 'Man' of the hour 'Will & Grace's' Eric McCormack grabs the Baton in 'Music' Revival Daily News. 11.6.2001. [vanhentunut linkki]
  26. Blair, Iain: Just a Minute With: Eric McCormack in "Alien Trespass" 2.4.2009. Reuters.
  27. Mitchell, Sean: Theater Review; River City Slickers; Eric McCormack, Kristin Chenoweth amp up 'Music Man'. Los Angeles Times, 6.8.2002.
  28. Eric McCormack/Jay-Z. Saturday Night Live, NBC. Esitetty 2.11.2002, kausi 28, jakso 529, minuuttien 90–92 kohdalla.
  29. McCormack playing 'Dead' this summer. Chicago Tribune, 2.6.2004. Zap2it.
  30. Ebert, Roger: The Sisters Chicago Sun-Times. 19.5.2006. Arkistoitu 2.10.2012. Viitattu 26.10.2009.
  31. Scheib, Ronnie: The Sisters Variety. 9.5.2005.
  32. 'Will & Grace' Helps NBC Stay Tough on Thursday Zap2it. 19.5.2006. Arkistoitu 15.12.2009. Viitattu 26.10.2009.
  33. Kissell, Rick: 'Will' has its way in finale Variety. 21.5.2006.
  34. a b c "Playing a thoughtless, woman-despising heterosexual, Mr. McCormack isn't much different from when he was playing a thoughtful, woman-worshiping homosexual. As in Will & Grace, he italicizes every other line for maximum comic spin and punctuates his dialogue by earnestly furrowing his features." Brantley, Ben: In 'Some Girl(s),' a Pond Scum's Love Song The New York Times. 9.6.2006.
  35. Bernardo, Melissa Rose: Some Girl(s) (2006–2006) Entertainment Weekly. 19.6.2006. Arkistoitu 27.4.2009. Viitattu 26.10.2009.
  36. Wheat, Alynda: Lovespring International Entertainment Weekly. 9.6.2006. Arkistoitu 27.4.2009. Viitattu 26.10.2009.
  37. Lovespring International Metacritic. 5.6.2006. Arkistoitu 26.2.2009. Viitattu 26.10.2009.
  38. Gilbert, Matthew: Lifetime's 'Lovespring' is a fun match of satire and bad taste The Boston Globe. 5.6.2006.
  39. Umstead, R. Thomas: Lifetime Scraps Two Series 4.12.2006. Multichannel News.
  40. Blumenstock, Kathy: A Dilemma of Epidemic Proportions The Washington Post. 20.5.2008.
  41. The Andromeda Strain Metacritic. 26.5.2008. Arkistoitu 20.8.2009. Viitattu 26.10.2009.
  42. Weiss, Joanna: Doomsday plot of 'Andromeda' stands the test of time The Boston Globe. 26.5.2008.
  43. "The central cast is completed by ... poor Eric McCormack as a crusading, coke-addicted journalist who spends the second half of the movie playing Rambo in the desert. Let's just say McCormack does the best he can with what he's given, and leave it at that." Bianco, Robert: 'Andromeda' takes a great plot too far USA Today. 22.5.2008.
  44. McDonough, Kevin: Tune in Tonight: 'Monk' recaps 100 episodes with parody of news show Reading Eagle. 5.9.2008. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 26.10.2009.
  45. All-Star Guest Cast On-Board When Everyone's Favorite Obsessive-Compulsive Detective... 20.7.2008. Reuters. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 26.10.2009.
  46. Nussbaum, Emily: Cornered Office New York Magazine. 11.1.2009.
  47. Lynch, Lorrie: Eric McCormack talks about 'Trust Me' USA Weekend. 24.2.2009.
  48. Shattuck, Kathryn: They’re Not Mad Men, Just Loud Ones The New York Times. 25.1.2009.
  49. Frankel, Daniel: TNT's 'Trust Me' has weak debut Variety. 27.1.2009.
  50. Goodman, Tim: Review: 'Trust Me': 2 BFFs and 1 promotion San Francisco Chronicle. 26.1.2009.
  51. "manage to keep their characters sharply defined but low-key. They are opposites but not in an ash-smudged, Windex-wielding Felix and Oscar way." McNamara, Mary: 'Trust Me' Los Angeles Times. 26.1.2009.
  52. Goodman, Tim: Networks to burst bubbles after dreadful season San Francisco Chronicle. 20.4.2009.
  53. Bryant, Adam: Trust Me Cancelled After One Season TV Guide. 11.4.2009.
  54. a b Simon, Brent: Alien Trespass’s Eric McCormack on Playing Possessed New York Magazine. 6.4.2009.
  55. Alien Trespass (2009): Reviews Metacritic. 3.4.2009. Arkistoitu 18.5.2009. Viitattu 26.10.2009.
  56. Alien Trespass (2009) Box Office Mojo. 3.4.2009.
  57. Lacher, Irene: Eric McCormack gets to exhibit his macho side in 'The Fantasticks.' Los Angeles Times. 4.5.2009.
  58. Verini, Bob: The Fantasticks Variety. 7.5.2009.
  59. Angela Bassett and Eric McCormack Join SAG President Alan Rosenberg to Announce Nominees for the 15th Annual SAG Awards 1.12.2008. Screen Actors Guild Award. [vanhentunut linkki]
  60. Anderson, Melissa: My One and Only LA Weekly. 21.8.2009. Arkistoitu 27.10.2009. Viitattu 26.10.2009.
  61. Lee, Luaine: ‘Will & Grace’s’ Eric McCormack returns in new TNT series ‘Trust Me’ PopMatters. 20.1.2009.
  62. People in the news. The Miami Herald, 16.7.2002.
  63. "Canadian-born actor Eric McCormack of NBC's Will and Grace was sworn in Friday as a U.S. citizen." Stafford, Richard: Michael Jackson, Wife Splitting. Press-Telegram, 9.10.1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]