Hiilimeriahven
| Hiilimeriahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | tukula |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Epinephelus tukula |
|
| Katso myös | |
Hiilimeriahven[3] (Epinephelus tukula) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiilimeriahven on yksi suurimmista meriahvenlajeista; sen pituus on tavanomaisesti vähintään 140–150 senttimetrin paikkeilla ja suurin tunnettu yksilö on ollut kahden metrin mittainen.[2][4][5] Ruumis on pohjaväritykseltään vaalean ruskeanharmaa ja siinä on selvin välein tummia, suurehkoja ja epäsäännöllisen muotoisia läiskiä. Päässä on pienempiä mustia pilkkuja ja juovia. Evissä on myös tummia täpliä jotka ovat pienempiä evien kärjissä. Suurikokoiset aikuiset voivat olla väritykseltään lähes mustia. Hiilimeriahvenella on kylkiviivallaan 62–70 suomua.[6] Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 14–15 pehmeää ruotoa, peräevässään kolme piikkiruotoa ja 7–8 pehmeää ruotoa ja rintaevässään 18–20 pehmeää ruotoa.[2][4]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiilimeriahventa tavataan Punaisessameressä ja Intian valtameren länsiosista sekä alueella Japanista Etelä-Kiinan merelle, Australian länsiosiin ja Korallimerelle.[7] Lajin elinympäristöjä ovat pääasiassa koralliriutat. Nuoria yksilöitä voidaan tavata vuorovesialtaista.[1][2][4] Se elää yleensä 10–150 metrin syvyydessä vedenpinnasta. Sukukypsyyden laji saavuttaa 90–99 senttimetrin mittaisena ja 16–18 kilogramman painoisena, milloin sillä on yleensä ikää noin 12 vuotta.[1][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Epinephelus tukula (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Pollard, D.A., Samoilys, M. & Fennessy, S.: Epinephelus tukula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Epinephelus tukula (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b c Randall, John E.: Coastal Fishes of Oman, s. 136. University of Hawaii Press, 1995. ISBN 978-0824818081. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Sommer, Corinna; Schneider, Wolfgang & Poutiers, Jean-Maurice: The Living Marine Resources of Somalia, s. 195. FAO, 1996. ISBN 9789251037423. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 248–249. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. (englanniksi)
- ↑ Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 83. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)