Epiduraalipuudutus
Epiduraalipuudutus on puudutustoimenpide, jossa puudutusaine ruiskutetaan lähelle selkäydintä, selkäydintilaa ympäröivän kovakalvon ja lukinkalvon ulkopuoliseen epiduraalitilaan. Epiduraalipuudutuksella saavutetaan tunnon vyöhykemäinen heikkeneminen pistokohdan hermottamalla kehon alueella.[1] Epiduraalipuudutusta käytetään etenkin synnytyskivun lievittämiseen, sekä tiettyjen kirurgisten toimenpiteiden yhteydessä ja joissain tapauksissa myös syöpäkivun hoidossa.[2]
Epiduraalipuudutus ei välttämättä tee puudutettua kehonosaa täysin tunnottomaksi. Nykyään myös käytetään usein siinä määrin mietoja puuduteannoksia, että esimerkiksi potilaan jalkojen puutuminen vältetään ja itsenäinen kävely ja liikkuminen on periaatteessa mahdollista myös puudutuksen aikana.[3]
Toimenpide muistuttaa läheisesti spinaalipuudutusta kuitenkin sillä erolla, että epiduraalipuudutuksessa puuduteaine ruiskutetaan selkäydintilan ulkopuolelle. Tällöin puudutusvaikutus alkaa hitaammin, noin 20 minuutin kuluessa puudutteen annosta. Hitaammalla vaikutuksella vältetään esimerkiksi veranpaineen äkillinen lasku, mikä voisi olla vaarallista esimerkiksi runsaan verenvuodon yhteydessä. Vaikutuksen voimakkuuden ja kohdealueen säätely on myös epiduraalipuudutuksessa helpompaa kuin spinaalipuudutuksessa.[1]
Toimenpide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epiduraalipuudutteen antaa aina anestesialääkäri. Ennen puudutteen antoa potilaan selkä puhdistetaan ja desinfioidaan vahvalla alkoholilla sekä pistokohdan alue rajataan steriileillä liinoilla. Myös toimenpiteen suorittava lääkäri suojaa kätensä steriileillä hanskoilla sekä käyttää kirurgista suu-nenäsuojaa.[2]
Ennen varsinaista epiduraalipistosta pistokohtaan annetaan paikallispuudutus. Anestesialääkäri paikantaa potilaan epiduraalitilan selkänikamien välistä potilaan ollessa kyljellään tai istuma-asennossa. Potilaan ristiselkä on pistoasennossa pyöristettynä.[2]
Epiduraalipuudutukseen käytettävä neula on esimerkiksi spinaalipuudutukseen käytettävää neulaa paksumpi, joten potilas saattaa piston yhteydessä tuntea paineen tunnetta pistokohdassa. Myös lyhytkestoiset ja ohimenevät sähköiskumaiset tunteet jaloissa ovat mahdollisia, joskin vaarattomia. Varsinaista kipua pistoon ei yleensä liity ennakoivasti annetun paikallispuudutteen ansiosta.[3]
Usein neulan läpi potilaan epiduraalitilaan viedään muovinen katetri, joka mahdollistaa uusien puuduteaineannosten antamisen myöhemmin, mikäli puudutteen vaikutusajan jatkamiselle on tarve.[3] Tässä vaiheessa saatetaan myös ruiskuttaa pieni koeluontoinen annos puudutusainetta, jolla tarkistetaan pistoksen onnistuminen.[2] Varsinainen puudutusaineannos annostellaan katetrin kautta. Puudutusaine leviää epiduraalitilassa oleviin kudoksiin, joista sen vaikutus leviää edelleen kohdealueen hermoihin. Puuduttava vaikutus alkaa noin 10-20 minuutin kuluttua annostelusta. Vaikutus kestää keskimäärin pari tuntia annostelusta.[3]
Epiduraalipuudutus voidaan myös yhdistää spinaalipuudutuksen kanssa. Tällöin potilaalle annetaan yleensä ensin spinaalipuudutus mahdollisimman nopean kivunlievityksen aikaansaamiseksi. Spinaalipuudutuksen yhteydessä epiduraalitilaan viedään katetri, joka mahdollistaa lisäpuudutteen antamisen epiduraalitilaan, mikäli puudutuksen vaikutusaikaa on tarve myöhemmin jatkaa.[3]
Lääkeaineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään epiduraalipuudutuksessa annetava injektio sisältää tavallisesti sekä varsinaista puudutusainetta, että kipulääkettä. Puudutusaineena voi olla esimerkiksi bupivakaiini tai ropivakaiini. Kipulääkkeenä taas käytetään esimerkiksi fentanyyliä tai alfentaniilia. Puudutusaineen ja kipulääkkeen yhdistelmän käyttö mahdollistaa tehokkaan kivunlievityksen siten, että kummankin käytetyn aineen annokset voidaan pitää kohtalaisen pieninä.[3]
Aiemmin epiduraalipuudutus on suoritettu suuremmalla puuduteaineannoksella, jolloin puuduttava vaikutus on saattanut levitä laajemmalle alueelle kuin mikä on tarkoituksenmukaista. Esimerkiksi jalkojen tarpeeton puutuminen on estänyt potilaan liikkumisen ja kävelyn puudutuksen vaikutusaikana.[3]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Epiduraalipuudutus on yleensä turvallinen ja hyvin siedetty toimenpide. Mahdollisia haittavaikutuksia ovat verenpaineen hetkellinen lasku, riittämätön tai vain toispuoleinen puutuminen, sekä liian voimakas tai liian laaja puutuminen.[2]
Puudutusaineen rinnalla usein annettava opioidipohjainen kipulääke saattaa myös aiheuttaa ohimeneviä haittavaikutuksia. Näitä voivat olla kutina, pahoinvointi, huimaus tai väsymys.[2]