Enzo Scifo
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Vincenzo Scifo | |
| Syntymäaika | 19. helmikuuta 1966 | |
| Syntymäpaikka | La Louvière, Belgia | |
| Pituus | 178cm | |
| Seura | ||
| Seura |  Belgia U21
| |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1983–1987 1987–1988 1988–1989 1989–1991 1991–1993 1993–1997 1997–2000 2000–2002 |
RSC Anderlecht Internazionale Milano Girondins Bordeaux AJ Auxerre Torino Calcio AS Monaco RSC Anderlecht Royal Charleroi
|
119(32) 28(4) 24(7) 67(25) 62(16) 91(20) 75(14) 12(3) |
| Maajoukkue | ||
| 1984–1998 | Belgian maajoukkue
|
84 (18) |
| Valmennusura | ||
| 2000–2002 2004–2006 2007–2009 2012–2013 2015– |
Royal Charleroi AFC Tubize Excelsior Mouscron RAEC Mons Belgia U21
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Vincenzo ”Enzo” Scifo (s. 19. helmikuuta 1966 La Louvière, Belgia) on belgialainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Elokuusta 2015 lähtien hän on toiminut Belgian alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana.
Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seuratasolla
Scifo pelasi juniorina RAA Louviéroisessa, mutta siirtyi pian RSC Anderlechtin organisaatioon tehden debyyttinsä ykkösjoukkueessa 17-vuotiaana 1983. Scifo edusti RSC:tä neljä kautta ja nousi jo nuorena Belgian jalkapalloeliittiin. 18-vuotiaana nuorukaisena Scifo pelasi täydet minuutit myös UEFA Cupin molemmissa finaaliotteluissa 1984 Tottenhamia vastaan. Scifo teki myös maalin rangaistuspotkukilpailussa, jonka Tottenham lopulta voitti.
1987 Scifo jätti RSC:n pelattuaan seurassa kaikkiaan 119 liigaottelua, joissa hän iski 32 maalia. Belgialaistähti haki uusia haasteita FC Internazionale Milanosta. Scifo ei kuitenkaan onnistunut Interissä toivotulla tavalla ja hän jätti seuran jo yhden kauden jälkeen siirtyen FC Girondins de Bordeaux’hon.
Myöskään Bordeaux’ssa asiat eivät sujuneet toivotulla tavalla ja hän siirtyi yhden kauden jälkeen AJ Auxerreen. Guy Roux’n alaisuudessa Scifo sai peliaikaa ja uutta nostetta uralleen ja 1991 hän Italiaan Torino Calcion joukkueeseen. Torinon paidassa Scifo eteni toistamiseen urallaan UEFA Cupin finaaliin, mutta jättipotti jäi taas saavuttamatta, kun AFC Ajax voitti vierasmaalisäännön perusteella maalein 2–2.
1993 Scifo juhli Torinossa Coppa Italian voittoa. Menestyskauden jälkeen hän jätti Italian kentät siirtyen AS Monacoon. Scifo edusti Monacoa neljä kautta juhlien Ranskan mestaruutta viimeisellä kaudellaan 1996–97.
Hän palasi Monacosta RSC Anderlechtiin 1997, jossa voitti Belgian mestaruuden 2000. Hän yritti vielä jatkaa uraansa Royal Charleroissa, mutta vuonna 2000 diagnosoitu krooninen niveltulehdus esti uran jatkon ja Scifo jätti pelikentät lopullisesti vuonna 2002.
Maajoukkuetasolla
Belgian maajoukkueessa Ranskan Euroopan mestaruuskilpailuissa 1984 Jugoslaviaa vastaan debyytinsä tehneestä Scifosta tuli kautta aikain nuorin pelaaja, joka on esiintynyt jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailuissa 18 vuoden ja 115 päivän iällään.[1] Hän pelasi yhteensä 84 maaottelua ja teki niissä 18 maalia.[2] Hän edusti Belgiaa neljissä MM-kisoissa vuosina 1986, 1990, 1994 ja 1998. Scifo on yksi kolmesta belgialaispelaajasta, jotka ovat pelanneet neljissä MM-kilpailuissa.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Belgian mestaruus: 1985, 1986, 1987, 2000
- Belgian supercup: 1985, 1987
- Coppa Italia: 1993
- Ranskan mestaruus: 1997
- UEFA Cup
- Hopeaa 1984, 1992
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajauransa jälkeen Scifo on kokeillut kykyjään valmentajana vaatimattomalla menestyksellä. Vuonna 2001 hänestä tuli Royal Charleroin päävalmentaja, mutta vaatimattomien tulosten vuoksi hän erosi kesäkuussa 2002.
Kausina 2004–2006 Scifo luotsasi Belgian 2. divisioonassa pelannutta AFC Tubizea, mutta menestystä ei tullut toivotulla tavalla.
Joulukuussa 2007 Scifo palasi valmennustehtäviin Excelsior Mouscronin päävalmentajaksi. [3] Scifo jätti taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen seuran kesäkuussa 2009. [4]
Scifo palasi valmennustehtäviin helmikuun lopussa 2012, kun Belgian liigassa pelaava RAEC Mons palkkasi hänet päävalmentajakseen. [5] Hän sai potkut syyskuussa 2013, kun RAEC oli Belgian liigan viimeisenä. [6]
Elokuussa 2015 Scifo palasi valmennustehtäviin, kun hänestä tuli Belgian alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dennis Ernst: Kuukauden ennätys – nuorin pelaaja. GOAL, 2009, nro Kesäkuu, nro 5, s. 57.
- ↑ Stokkermans, Karel: Belgium - Record International Players 23.8.2018. RSSSF. Viitattu 31.10.2018. (englanniksi)
- ↑ [1]
- ↑ Enzo Scifo décide de jeter l'éponge
- ↑ Scifo is de opvolger van Van Wijk bij Bergen
- ↑ Enzo Scifo viré de Mons
- ↑ Scifo nouvel entraîneur des U21 de Belgique
| Edeltäjä: Franky Vercauteren |
Belgian liigan paras pelaaja 1984 |
Seuraaja: Jan Ceulemans |
| Edeltäjä: Marc Brijs |
Excelsior Mouscronin päävalmentaja 12/2007–2009 |
Seuraaja: Miroslav Đukić |
| Edeltäjä: Dennis van Wijk |
RAEC Monsin päävalmentaja 2/2012–9/2013 |
Seuraaja: Cedomir Janevski |
| ||||||||||
