Enkijärvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Enkijärvi, Jenkijärvi
Энгозеро, Engozero
Enkijärven taajamaa.
Enkijärven taajamaa.

Enkijärvi, Jenkijärvi

Koordinaatit: 65°47′25″N, 33°56′40″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Louhen piiri
Kunta Ambarnyi
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
Väkiluku (2013) 537











Enkijärvi[1] eli Jenkijärvi[2] (ven. Э́нгозеро, Engozero; karjalaksi Enkijärvi[3]) on maaseututaajama Karjalan tasavallan Louhen piirin Ambarnyin kunnassa. Se sijaitsee samannimisen järven rannalla[4] 15 kilometriä Ambarnyista kaakkoon. Taajamassa on 537 asukasta (vuonna 2013)[5].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikkakunta on syntynyt Muurmannin rataa rakennettaessa vuonna 1916[4]. 1920- ja 1930-luvuilla se kuului etupäässä karjalaisten ja venäläisten asuttamaan Pilsjärven kyläneuvostoon[6][7]. 1950-luvulla Enkijärvi lähikylineen ja asutuksineen muodosti kyläneuvoston[8] ja myöhemmin kylähallintoalueen, jossa vuonna 1987 oli noin tuhat asukasta[9]. Nykyään Pilsjärvi, Ylä- ja Ala-Kuusamojärvi (Verhneje ja Nižneje Kumozero), Jolomonen (Jelmanga), Kakara (Gagarskaja), Sarviniemi (Buldyrskaja), Venkijärvi (Vangozero) ja kaikki muut lähiseudun entiset karjalaiskylät ja metsätyöläisasutukset ovat autioina[10].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taajaman kautta kulkee Pietarin ja Murmanskin välinen rautatie sekä M18-valtatieltä Kriitinään haarautuva tie. Rautatieasemalla pysähtyvät Vienan Kemin ja Louhen välillä liikennöivät paikallisjunat. Asemalta on linja-autoyhteys Kalkalahteen muutaman kerran viikossa.[11]

Enkijärvellä toimii metsänhoitoalueen konttori[12]. Lähistöllä on amfiboliittilouhos[13]. Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, kirjasto, lääkintäasema, posti ja neljä kauppaa. Taajamassa on tsasouna.[14]

Kyläkuva, nähtävyydet ja matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Säännölliseen asemakaavaan rakennettu Enkijärven taajama koostuu matalista asuintaloista. Pohjoisosassa on vesijohto ja keskuslämmitys. Keskustan seitsemän asuintaloa ja koulu on yhdistetty viemäriverkkoon, jolla ei ole toimivaa puhdistuslaitosta.[15]

Lähistöllä on kivikautisia asuinpaikkoja. Historiallisiin kohteisiin kuuluu toisen maailmansodan aikana menehtyneen lentäjän hauta.[16][17] Taajamassa on pieni retkeilymaja, joka tarjoaa palvelujaan kalastajille ja metsästäjille[18].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 17.4.2009.
  2. Venäjän federaation paikannimiä, s. 54. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  3. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 8. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  4. a b Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 296–297. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
  5. Generalnyi plan, s. 11.
  6. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 25. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  7. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 16. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  8. Karelskaja ASSR: administrativnoje delenije, s. 19. Petrozavodsk: Gosudarstvennoje izdatelstvo Karelskoi ASSR, 1960.
  9. Karjalan tasavalta vuonna 1997. Jyväskylä: Yrityspalvelu Karelski, 1997. ISBN 952-90-8324-6.
  10. Atlas Karelija: Severnaja tšast. Moskva: Roskartografija, Ultra Ekstent, Arbalent, 2004. ISBN 5-98522-006-0.
  11. Generalnyi plan, s. 54–55.
  12. Generalnyi plan, s. 37.
  13. Generalnyi plan, s. 49.
  14. Generalnyi plan, s. 14, 48.
  15. Generalnyi plan, s. 13–14, 70.
  16. Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 7.10.2013. (venäjäksi)
  17. Generalnyi plan, s. 59.
  18. Generalnyi plan, s. 39.