Enkelten talo
| Enkelten talo | |
|---|---|
| Änglagård | |
 Videotallenteen kannessa Rikard Wolff ja Helena Bergström. |
|
| Ohjaaja | Colin Nutley |
| Käsikirjoittaja | Colin Nutley |
| Tuottaja | Lars Jönsson |
| Säveltäjä | Björn Isfält |
| Kuvaaja | Jens Fischer |
| Leikkaaja | Perry Schaffer |
| Pääosat |
Helena Bergström Rikard Wolff Sven Wollter Ernst Günther Reine Brynolfsson |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ruotsi |
| Tuotantoyhtiö |
Memfis Film & Television Sveriges Radio |
| Levittäjä | SF Studios |
| Ensi-ilta | 1992, Suomessa 1993 |
| Kesto | 120 min |
| Alkuperäiskieli | ruotsi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
| Svensk Filmdatabas | |
Enkelten talo (Änglagård) on Colin Nutleyn käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen draamakomedia vuodelta 1992. Sen pääosia näyttelevät ohjaajan vaimo Helena Bergström, Rikard Wolff ja Sven Wollter. Elokuvasta tuli Ruotsissa hyvin suosittu, ja se toimi brittitelevisiossa uransa aloittaneen Nutleyn läpimurtona pitkän elokuvan ohjaajana[1]. Myös Bergströmin ja Wolffin yleisönsuosikeiksi nostanut elokuva sai jatko-osan Enkelten talo – toinen kesä (1994), ja viitisentoista vuotta myöhemmin vielä toisenkin, Änglagård – Tredje gången gillt (2010).
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienen ruotsalaiskylän varakas erakkomies kuolee, ja paikallinen rahamies (Wollter) luulee saavansa tämän komean talon halvalla kun perillisiä ei ilmaannu. Mutta ilmaantuupas: vainajan tyttärenytär, varieteetähti (Bergström) miesystävineen (Wolff) huristaa kylään moottoripyörällä asumaan taloa omituisten taiteilijaystäviensä kanssa. Kyläläiset jakautuvat tulokkaiden puolustajiin ja vastustajiin.[2][3]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Helena Bergström | … | Fanny Zander |
| Rikard Wolff | … | Zac |
| Sven Wollter | … | Axel Flogfält |
| Reine Brynolfsson | … | Henning Collmer |
| Ernst Günther | … | Gottfrid Pettersson |
| Viveka Seldahl | … | Rut Flogfält |
| Per Oscarsson | … | Erik Zander |
| Tord Peterson | … | Ivar Pettersson |
| Ing-Marie Carlsson | … | Eva Ågren |
| Jan Mybrand | … | Per-Ove Ågren |
| Peter Andersson | … | Ragnar Zetterberg |
| Görel Crona | … | Anna-Lisa Zetterberg |
| Jakob Eklund | … | Mårten Flogfält |
| Carl-Einar Häckner | … | vieras kutsuilla |
| Johannes Brost | … | vieras kutsuilla |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enkelten talo kuvattiin Bönen kylässä Länsi-Götanmaan läänin Ulricehamnissa kesällä 1991. Colin Nutley kertoo saaneensa idean elokuvaan ollessaan tekemässä dokumenttielokuvaa Där rosor aldrig dör (1986) eräästä toisesta Länsi-Götanmaan pikkupaikkakunnasta.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva sai Guldbagge-palkinnot parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen sarjoissa.
Helsingin Sanomien ensi-ilta-arvostelussa Helena Ylänen ei erityisemmin pitänyt Enkelten talosta, vaan kuvasi sitä yhtä korrektiksi, siistiksi ja päällekäyvän opettavaiseksi kuin monet ruotsalaiset lastenelokuvat.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano sanoo elokuvan tavoittavan monia tuttuja piirteitä ruotsalaisesta kansanluonteesta ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Avola, Pertti: Naiset bailaa (Nutleyn elokuvan Heartbreak Hotel (2006) arvostelu.) Helsingin Sanomat. 28.7.2006. Viitattu 18.11.2017.
- ↑ Enkelten talo DVD-Opas. Viitattu 18.11.2017.
- ↑ a b Ylänen, Helena: Ei sijaa majatalossa. Helsingin Sanomat, 6.3.1993, s. Enkelten talon ensi-ilta-arvostelu. Näköislehden aukeama (vain tilaajille). Viitattu 18.11.2017.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
