Energeia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Energeia (m.kreik. ἐνέργεια) on antiikin filosofian tekninen termi, joka tarkoittaa toiminnallista aktuaalisuutta.[1][2] Termi on peräisin Aristoteleen teoksista.

Energeia on sanan energia alkuperä, mutta sanan merkitys on muuttunut ajan kuluessa niin, ettei sen nykyinen käyttö juurikaan auta alkuperäisen aristoteelisen termin ymmärtämisessä. Energeian vastakohta on dynamis, potentiaalisuus.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristoteleen kehittämän termin energeia kaksi osaa en (-ssa) ja ergeia (sanasta ergon, teko) viittaavat johonkin, joka on ”teossa” eli aktiivisena.[3] Energeia käännetään yleensä ”aktuaalisuudeksi”, joskus ”aktuaaliseksi toiminnaksi” tai ”toiminnaksi”.[4]

Energeia on se aktuaalisuus, joka tekee jostakin entiteetistä sen mikä se on.[3] Aristoteleen oman esimerkin mukaisesti pronssi on potentiaalisesti (dynamei) patsas, ennen kuin kuvanveistäjä on antanut sille patsaan muodon, ja aktuaalisesti (energeiai) patsas sen jälkeen kun se on saanut muotonsa.

Tarkemmin ottaen energeia viittasi Aristoteleella toiseen aktuaalisuuteen erotuksena entelekheiasta, ensimmäisestä aktuaalisuudesta, joka käännetään joskus ”toteutuneisuudeksi”. Näitä kahta termiä käytetään kuitenkin usein lähes synonyymisesti merkitsemään aktuaalisuutta. Aristoteles asettaa energeian useissa kohdissa potentiaalisuutta eli dynamista sekä heksistä vastaan. Energeiaa verrataan joskus liikkeeseen (kinesis) sekä muutokseen.[5]

Aristoteleen mukaan nautinto koostuu ihmisen ruumiin ja sielun energeiasta: se on ”luonnonmukaisen toimintavalmiuden (heksis) aktuaalista toimintaa (energeia)”.[6] Tämän vuoksi hän katsoi, että syöminen on nautinnollista siksi, että se mahdollistaa ihmisen ruoansulatusjärjestelmän täyden toiminnan; seksi on nautinnollista siksi, että se mahdollistaa sukupuolielinten täyden toiminnan; ja sellaiset toiminnat kuten matematiikan opiskelu ja taideteosten ihailu ovat nautinnollisia, koska ne ovat energeiaa suhteessa mieleen.

Uusplatonismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Plotinos pyrki Enneadeissaan yhdistämään Aristoteleen ajattelun Platonin dialektiikkaan. Plotinos ei voinut yhdistää energeiaa Aristoteleen tavoin ensimmäiseen todellisuuteen ja kaikkeen olevaan, koska hänelle ensimmäinen todellisuus oli Yksi, tai monadi. Sen sijaan hän yhdisti energeian toiseen todellisuuteen ja ykseyteen moneudessa. Yksi sen sijaan oli dynaaminen voima (dynamis tōn pantōn).[7] Plotinos vaikuttaa yhdistäneen energeian sekä tekemisen (poiein) kategorian toisiinsa.[8]

Teologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gregorios Palamas erotti Jumalan energeiat hänen olemuksestaan puolustaessaan ortodoksisen kirkon hesykastista käytäntöä. Hänen mukaansa Jumala, joka on muuten tuntematon ja jolla on todellisuudet Isä, Poika ja Pyhä henki, vaikuttaa luotuun maailmaan erilaisten energiaa muistuttavien manifestaatioiden kautta. Tällaisia ovat muun muassa Jumalan rakkaus, Jumalan tieto ja jumalallinen valo.[9] Ajatus ei ollut Gregorioksen oma, vaan hän kirjoitti sille puolustuksen ja toi sen osaksi kirkon oppia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἐνέργεια A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. Knuuttila, Simo: Selitykset teokseen Aristoteles: Metafysiikka, s. 307. Teokset 6. Helsinki: Gaudeamus, 1990. ISBN 951-662-492-8.
  3. a b Sachs, Joe: Aristotle: Motion and its Place in Nature The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 31.8.2009. (englanniksi)
  4. Käännösesimerkkejä: ”aktuaalisuus”: Metafysiikka 1047a30-b2; ”aktuaalinen toiminta”: Nikomakhoksen etiikka 1053a14-15; ”toiminta”: Nikomakhoksen etiikka 1098b33-34.
  5. Aristoteles: Metafysiikka 1047a30-b2.
  6. Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka 1053a14-15.
  7. Wallis, Richard T. & Bregman, Jay (toim.): Neoplatonism and gnosticism, s. 173. SUNY Series in Studies in Neoplatonism; International Society for Neoplatonic Studies. SUNY Press, 1992. ISBN 0791413373. Teoksen verkkoversio.
  8. Eyjólfur Kjalar Emilsson: Plotinus on sense-perception: a philosophical study, s. 127. CUP Archive, 1988. ISBN 0521329884. Teoksen verkkoversio.
  9. Placher, William Carl: A history of Christian theology: an introduction, s. 97. Westminster John Knox Press, 1983. ISBN 0664244963. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ackrill, J. L.: “Aristotle's Distinction between Energeia and Kinesis”. Teoksessa Bambrough, R.: New Essays on Plato and Aristotle, s. 121-141. London: Routledge and Kegan Paul, 1965.
  • Blair, George Alfred: Energeia and Entelecheia: "act" in Aristotle. University of Ottawa Press, 1992. ISBN 978-0776603643.
  • Kosman, L. A.: Substance, Being, and Energeia. Oxford Studies in Ancient Philosophy, 1984, 2. vsk, s. 121-149.
  • Menn, Stephen: The Origins of Aristotle's Concept of energeia. Ancient Philosophy, 1994, 14. vsk, s. 73-114.