Emma Kimiläinen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emma Kimiläinen-Liuski
Emma Kimiläinen vuonna 2006
Emma Kimiläinen vuonna 2006
Henkilötiedot
Syntynyt 8. heinäkuuta 1989 (ikä 30)
Helsinki
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Moottoriurheilija
W Series
Esikoiskausi 2019
Aikaisemmat sarjat
2005–2006


2006
2007
2008
2009

2014–2015
Formula Ford Zetec NEZ
Formula Ford Zetec (Suomi)
Formula Ford Zetec (Ruotsi)
Radical Elite Championship (Ruotsi)
Radical National (Ruotsi)
ADAC Formel Masters (Saksa)
Audi Palmer (Englanti)
STCC – Scandinavian Touring Car Championship

Emma Elina Kimiläinen-Liuski (s. 8. heinäkuuta 1989 Helsinki)[1] on suomalainen autourheilija. Hän on tullut tunnetuksi myös radiojuontajana ja MTV Sportin F1-kommentaattorina. Kimiläisen esikoiskirja Naisen autoiluopas ilmestyi maaliskuussa 2015.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimiläinen aloitti kartingin 3-vuotiaana ja osallistui ensimmäiseen kilpailuunsa 5-vuotiaana.[1]

Muutaman aluemestaruuden, hyvän SM-menestyksen sekä ulkomailla, useimmiten Italiassa käytyjen kilpailujen jälkeen Kimiläinen siirtyi kaudeksi 2005 Formula Fordeihin,selvennä joilla hän ajoi sekä Suomen mestaruudesta että Pohjoismaiden NEZ-mestaruudesta. Auton Kimiläinen osti Isosta-Britanniasta Nexa Racingilta, joka oli ajattanut autoa mestaruuden arvoisesti Ison-Britannian Formula Fordeissa. Etukäteen hän lähti tavoittelemaan SM-mitalia ja PM-sarjassa viiden joukkoon sijoittumista. Kimiläinen saavutti tavoitteensa ollen SM-hopealla ja PM-sarjassakin viides. Hänet valittiin vuoden autourheilijaksi kaudella 2005 ja vuoden naisautourheilijaksi kausilla 2005 ja 2007.[3]

Kausi 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2006 tähtäin oli asetettu molempien sarjojen mestaruuksiin. Kimiläinen kävi tiukan kamppailun molemmissa sarjoissa kurikkalaista Sami Isohellaa vastaan. Isohella otti tuplavoiton Jurvan Botniaringillä, mutta Kimiläinen otti avausvoittonsa Alastaron kaatosateessa melkein puolen minuutin erolla seuraaviin.

Jyllandsringillä käyty toiseksi viimeinen viikonloppu osui päällekkäin Ahveniston SM-finaalin kanssa, ja molemmat mestaruuskandidaatit joutuivat kuljettamaan varsinaisen kalustonsa valmiiksi Tanskaan ja ajamaan Ahveniston ensimmäisen lähdön vuokra-autoilla. Sami Isohella sai käyttöönsä Tommi Anttilan entisen mestaruusauton, kun taas Kimiläinen joutui tyytymään Jarno Metson vanhaan autoon. Autojen erot kävivät nopeasti selväksi Isohellan kaasuteltua paalulta voittoon. Kimiläinen puolestaan ajoi ruutuun neljä ja putosi kilpailussa viidenneksi. Tämän jälkeen kaksikko suuntasi Tanskaan ja jätti SM-taistelun muiden harteille. Hetken näytti siltä, että Miika Hirsimäki oli viemässä mestaruuden nimiinsä, mutta lopulta Juha-Pekka Wikman korjasi mestaruuden kotiin. Kimiläinen taas varmisti SM-hopean ennen Isohellaa.

Kimiläisen ensimmäinen lähtö Tanskassa onnistui, kun hän saavutti ensin paalupaikan ja ajoi kilpailussa paalulta voittoon niukalla erolla Isohellaan. Toiseen lähtöön lähdettiin Isohellan johdolla, ja Kimiläinen lähti hänen viereltään toisena. Turva-auto saapui radalle, ja sen poistuttua Kimiläinen sai kymmenen sekunnin stop & go -rangaistuksen varaslähdöstä. Pitkän varikkosuoran takia Kimiläinen menetti paljon aikaa ja jäi viimeiseksi yli kahdenkymmenen auton taakse. Hän kuitenkin onnistui ajamaan itsensä sijalle 12, kun taas Isohella otti helpon voiton. Kimiläinen tiimi teki AKK:lle valituksen rangaistuksesta, sillä yleensä rikkeestä rangaistaan 15 sekunnin aikasakolla. Protestista ei kuitenkaan ollut hyötyä, ja sijoitukset säilyivät ennallaan.

Norjan Vålerin finaaliin lähdettiin tilanteesta, jossa Isohella johti mestaruuskamppailua 13 pisteen erolla. Aika-ajo epäonnistui, sillä Isohella oli kolmas ja Kimiläinen viides. Kimiläinen kuitenkin nousi nopeasti joukon kärkeen ja säilytti sijoituksensa maaliin asti. Isohella saapui maaliin neljäntenä. Toisessa lähdössä Kimiläinen oli pakkovoiton edessä, Isohella taas saattoi varmistella. Toinen lähtö oli ensimmäisen toisinto, kun Kimiläinen kiisi maaliviivan yli voittajana Isohellan jäädessä neljänneksi.

Mestaruuskamppailu venyi tiukaksi ja lopulta tiukan laskennan jälkeen Isohella julistettiin PM-mestariksi vain yhden pisteen turvin.

Kaudet 2007–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppuvuodesta 2006 Kimiläinen teki managerisopimuksen entisen F1-kuljettajan Stefan Johanssonin, jolla on omistamansa ja perustamansa Sports Telecom -yhtiön kautta kontakteja autourheilumaailmassa, kanssa.[4]

Emma Kimiläinen ajoi kaudella 2007 Ruotsin Mestaruussarjassa Radical ProSport -luokassa suomalaisen JFG-Motorsportin kalustolla.[5] Hän olisi ilman teknisiä ongelmia voittanut sarjan. Kaudelle 2008 Kimiläinen oli ehdolla Audin tehdastiimiin DTM-sarjaan, Hänet valittiin DTM-testeihin, jotka järjestettiin Espanjan Aragon radalla. Kimiläinen oli nopein naiskuljettaja, mutta Audi valitsi kokeneemman brittikuljettajan Katherine Leggen[6]

Kausi 2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Kimiläinen ei saanut sopimusta DTM-sarjaan, VW/Audi päätti antaa Kimiläiselle mahdollisuuden jatkaa uraa, tällä kertaa Saksan uudessa ADAC Formula Masters -sarjassa. Tiimiksi valittiin Hollantilainen van Amerfoort Racing Team[7]. Kimiläinen väläytti nopeuttaan ollen varsinkin alkukaudesta sarjan nopein kuljettaja. Taakse jäi kuljettajia kuten Daniel Abt[8] ja Armando Parente. Kesken kauden tullut tanskalainen tiimikaveri Kevin Magnussen[9] oli aika-ajoissa nopea, mutta kisoissa Kimiläinen kellotti monesti nopeamman kierrosajan. Kokematon tiimi teki kaudesta vaikean. Paras sijoitus tuli Hollannin Assenista, jossa Kimiläinen oli toinen. Hän johti viikonlopun toista kisaa, kun tiimikaveri Magnussen ajoi jarruongelmista johtuen Kimiläisen päälle, ja Kimiläinen joutui keskeyttämään. Nürburgringin radalla Kimiläinen ajoi viikonlopun nopeimman kierrosajan, mutta kisassa hän joutui pahaan kolariin. Kimiläinen kiidätettiin helikopterilla sairaalaan, mutta hän selviytyi hurjan näköisestä tilanteesta, jossa auto oli radalla kahdessa osassa, ilman pahempia vammoja.

Kaudet 2009–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VW/Audi leikkasi rajusti moottoriurheilubudjettia kaudella 2009. Kimiläinen jatkoi uraansa Formula Audi Palmer sarjassa Englannissa. Huolimatta hyvästä kaudesta, joka sisälsi palkintosijoja ja kisan nopeimpia kierroksia, Kimiläinen ei löytänyt järkevää jatkomahdollisuutta, vaan päätti jättää kilparadat ja keskittyä opintoihin. Kausi 2010 sisälsi testin Hungaroringin radalla Unkarissa. Kalustona oli Charouz-Gravity Racingin Auto GP-formula.

Vuosi 2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emma Kimiläinen toimi vuonna 2013 Suomen surkein kuski -ohjelman ensimmäisen tuotantokauden yhtenä tuomarina.[10]

Kausi 2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emma Kimiläinen teki paluun kilparadoille. Sopimus Ruotsalainen PWR Racing Teamin[11] kanssa tuli monelle yllätyksenä. Tiimin omistajat Daniel Haglöf ja Peter "Poker" Wallenberg uskoivat Kimiläisen kykyihin menestyä Scandinavian Touring Car Championship (STCC[12]) -sarjassa, vaikka takana oli lähes neljän vuoden kilpailutauko. Kuuden kilpailun sarja ei tuonut toivottua kisamenestystä, sillä paras sijoitus on Falkenbergin toinen sija. Kimiläinen nousi kuitenkin sarjan ehdottomaksi tähdeksi saavuttaen lähes kymmenen miljoonan euron media-arvon (Mediapilot[13]). Kolari sarjassa ajavan Ruotsin prinssi Carl Philip Bernadotten kanssa sai aikaan varsinaisen mediamyllytyksen sekä Ruotsissa että Suomessa.

Kausi 2015[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emma Kimiläinen teki jatkosopimuksen PWR Racing Tiimin kanssa. STCC kattoi kaudella 2015 seitsemän kilpailua, kun F1-rata Anderstorp palasi kalenteriin. Lisäksi Kimiläinen osallistui vuonna 2015 esitettävään MasterChef VIP-ohjelmaan[14].

Vuosi 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimiläinen juonsi vuonna 2016 Subilla virtuaaliautoilun Circuit eMotorsport-ohjelman.[15]

Vuosi 2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimiläinen valittiin kuljettajaksi uuteen W Series -sarjaan, joka on yksinomaan naisille tarkoitettu autourheilu-sarja. Sarja sisältää kuusi osakilpailua ja se alkoi toukokuussa Hockenheimin radalla Saksassa.[16] Seuraavaan Zolderin kilpailuun hän ei saanut lääkäreiltä ajolupaa osallistua kärsittyään harjoitusten jälkeen pääsärystä.[17] Kimiläinen palasi radoille kauden neljänteen kisaviikonloppuun, joka ajettiin Saksan Norisringillä. Kimiläinen nappasi aika-ajosta kahdeksannen lähtöruudun ja kiristi 36 kierroksen mittaisessa kilpailussa viidenneksi.

Kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Hollannin Assenissa Kimiläisen vauhti oli kohdallaan heti aika-ajoista lähtien, joissa hän ajoi paalupaikalle. Myös kilpailussa Kimiläinen näytti vauhtiaan ja nappasi ensimmäisen voittonsa W Series -sarjassa. Kimiläisestä tuli samalla ensimmäinen suomalainen, joka on onnistunut voittamaan W Series -sarjan osakilpailun.[18]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kimiläinen valmistui keväällä 2008 Mäkelänrinteen urheilulukiosta Helsingistä. Hänellä on tutkinto Metropolia ammattikorkeakoulusta.[1] Hän harrastaa kuntosalilla käyntiä, pianonsoittoa, moottorikelkkailua, leipomista[1], lumilautailua[19] ja tanssia.[20] Hän on harrastanut myös koripalloa HNMKY:n B-tytöissä. Karatessa hänellä on sininen vyö, ja hän on osallistunut valtakunnallisiin junioriturnauksiin.[20]

Vuonna 2008 Kimiläinen pyrki Helsingin valtuustoon kokoomuksen ehdokkaana.[21] Hän keräsi kaikkiaan 330 ääntä, eikä tullut valituksi.[22]

Kimiläinen meni naimisiin kesällä 2012.[23] Hän synnytti ensimmäisen lapsensa toukokuussa 2013.[24]

W Series -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Kausi 1 2 3 4 5 6 Pisteet Sijoitus
2019 HOC
Kesk.
ZOL
PO
MIS
Loukk.
NOR
5
ASS
1
BRH
2
53 5.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Emma emmakimilainen.com. Viitattu 6.4.2015.
  2. Riikonen, Jose: Kilpa-ajaja Emma Kimiläinen kirjoitti autoiluoppaan naisille: "Naiset ja miehet ovat lähtökohtaisestikin erilaisia." 27.3.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 6.4.2015.
  3. Achievements emmakimilainen.com. Viitattu 6.4.2015.
  4. Entinen F1-kuski Johansson manageroimaan Emma Kimiläistä 4.12.2006. MTV3 (Internet Archive). Viitattu 9.5.2013.
  5. Emma Kimiläisen kilpailut Emmakimilainen.fi (Internet Archive). Viitattu 9.5.2013.
  6. Ikä ei riittänyt DTM-paikkaan 21.2.2008. Emmakimilainen.fi (Internet Archive). Viitattu 9.5.2013.
  7. van Amersfoort Racing Team vanamersfoortracing.nl. Viitattu 16.11.2014.
  8. Daniel Abt danielabt.de. Viitattu 16.11.2014.
  9. Kevin Magnussen kevinmagnussen.com. Viitattu 16.11.2014.
  10. Väistö, Kalle: Emma Kimiläinen: Miehen kautta moottoriurheilijaksi 13.09.2012. MTV3. Viitattu 20.1.2015.
  11. PWR Racing Team pwrracingteam.com. Viitattu 16.11.2014.
  12. STCC stcc.se. Viitattu 16.11.2014.
  13. Mediapilot mediapilot.se. Viitattu 16.11.2014.
  14. MasterChef VIP tulee – he kilpailevat parhaan julkkiskokin tittelistä! Nelonen Media. Viitattu 6.4.2015.
  15. Tavispelaajat vs. julkkistähdet vs. ammattikuljettajat – virtuaaliformulat ruutuun Subilla lauantaina!
  16. Stubin, Teemu: Emma Kimiläinen tekee historiaa! Valittiin kuljettajaksi täysin uuteen formulasarjaan Iltalehti. 28.03.2019. Viitattu 18.4.2019.
  17. Voi surkeus! Lääkäri kielsi Emma Kimiläistä ajamasta Belgian kisassa – tuomio pilasi saumat mestaruuteen! www.suomif1.com. Viitattu 15.6.2019.
  18. Loistavaa Emma! Kimiläinen ajoi avausvoittoon W Series -formulasarjassa www.iltalehti.fi. Viitattu 10.8.2019.
  19. Emma Kimiläinen lyhyesti Emmakimilainen.fi (Internet Archive). Viitattu 9.5.2013.
  20. a b Formulakuljettaja Emma Kimiläinen Prestoteam.fi (Internet Archive). Viitattu 9.5.2013.
  21. HS.fi - Formulakuski Emma Kimiläinen pyrkii Helsingin valtuustoon Viitattu 14.1.2010
  22. Kimiläinen, Emma
  23. Entinen kilpa-ajaja löysi uuden urheilulajin iltasanomat.fi. Viitattu 17.11.2012.
  24. Formulakaunottarelle tytär – "Emma voi hyvin" MTV.fi. 9.5.2013. Viitattu 16.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]