E. L. Karhu
Emmy Karhu[1] (aik. Emilia Pöyhönen)[2], taiteilijanimeltään E.L. Karhu (s. 1982 Helsinki) on suomalainen näytelmäkirjailija ja dramaturgi.[3][4][2] Hän valmistui Teatterikorkeakoulusta dramaturgian koulutusohjelmasta vuonna 2008 ja on opiskellut myös Berliinissä Hochschule für Schauspielkunst Ernst Buschissa[5].
Karhu on sekä kirjoittanut näytelmiä että toiminut esitys- ja elokuvadramaturgina. Karhu on käsitellyt töissään mm. yksilönvapauden ja -vastuun teemoja, problematisoinut yhteiskunnallisia epäkohtia sekä pohtinut hulluuden ja selväjärkisyyden eri ulottuvuuksia. Hänen tuotantonsa tutkii myös niitä mahdollisuuksia, mitä muodon, kielen ja tyylin variaatio antaa teoksille. Karhun näytelmiä on käännetty useille eri kielille.
Oikeustieteen professori Juha Karhu on E. L. Karhun isä.[1]
Näytelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valitut – triptyykki (2005) (Teatteri Siperia-Tampereen Työväen Teatteri)
- Kuokkavieraat eli Virkamiesten armosta (2007) (Helsingin ylioppilasteatteri)
- Leipäjonoballadi (2008) (Teatteri Takomo)
- Tsaarin kakarat (2010) (Kotkan kaupunginteatteri)
- kuka tahansa meistä – dokumentti (2012) (Teatteri 2.0-Kansallisteatteri)
- Prinsessa Hamlet (2017) (Q-teatteri)
- Eriopis (2020) (Schauspiel Leipzig)[6] (Suomen kantaesitys 2022 Q-teatteri)[7]
- Veljelleni (2022) (Schauspiel Leipzig)[8] Suomen kantaesitys 2024 Kansallisteatteri)[9]
Esitykset ja elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lumikko (2009) (TaiK/ELO)
- Globen uupuneet (2010) (Kansallisteatteri)
- Solta – matka manalaan (2011) (Kuriton Company)
- Hedda Gabler (2012) (Kotkan kaupunginteatteri)
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Veljelleni. Helsinki: Teos, 2021. ISBN 978-952-363-217-2
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Virranniemi, Greta: Ei ainakaan samalle alalle kuin vanhemmat, ajatteli juristin poika: Nyt juridiikka on Juha Karhun elämän suuri rakkaus Lapin Kansa. 19.4.2027. Viitattu 29.8.2022.
- ↑ a b Laari, Susanna: Ylikierroksilla. Helsingin Sanomat, 6.3.2022, s. C 1–3. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ E. L. Karhu | Näytelmät www.naytelmat.fi. Arkistoitu 30.7.2017. Viitattu 30.7.2017.
- ↑ Kulttuurivieras, näytelmäkirjailija E.L. Karhu sai tarpeekseen taiteilijoiden hulluuden romantisoinnista: "Oikeasta hulluudesta on glamour kaukana" Yle Uutiset. Viitattu 30.7.2017.
- ↑ Karhu, E.L. Nordic Drama Corner. Viitattu 28.1.2026.
- ↑ Schauspiel Leipzig: Eriopis (World Premiere), By E. L. Karhu German translation by Stefan Moster | Schauspiel Leipzig www.schauspiel-leipzig.de. Viitattu 25.11.2024. (saksaksi)
- ↑ Q-teatteri | Eriopis q-teatteri.fi. Arkistoitu 12.4.2023. Viitattu 12.4.2023.
- ↑ Schauspiel Leipzig: Für meinen Bruder (UA), von E. L. Karhu Deutsch von Stefan Moster | Schauspiel Leipzig www.schauspiel-leipzig.de. Viitattu 25.11.2024. (saksaksi)
- ↑ Veljelleni Kansallisteatteri. Viitattu 25.11.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Säkö, Maria: Kolmekymppisten kylmä bilejoulu Arvio Hedda Gablerista. Helsingin Sanomat. 5.12.2012.
- Säkö, Maria: Tsaarin kakarat haluavat tulla nähdyiksi Arvio Tsaarin kakaroista. Helsingin Sanomat. 3.6.2011.
- Vuori, Suna: Jono on köyhän koti ja koulu Arvio Leipäjonoballadista. Helsingin Sanomat. 10.10.2008.
- Nuorten näytelmäkirjailijoiden tekstit ovat harvinaisuuksia suomalaisteattereissa Yle.fi. 9.9.2009.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
