Emil Väre
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Emil Väre 1912 | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten kreikkalais-roomalainen paini | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tukholma 1912 | 67,5 kg | |
| Kultaa |
Antwerpen 1920 | 67,5 kg | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Helsinki 1911 | 73 kg | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Budapest 1912 (epäv.) | 82,5 kg | |
Emil Ernst Väre (syntyjään Vilén, tunnettu myös nimellä Eemeli Väre; 28. syyskuuta 1885 Kärkölä – 31. tammikuuta 1974 Kärkölä) oli kaksinkertainen kreikkalais-roomalaisen painin olympiavoittaja ja maailmanmestari sekä epävirallinen Euroopan mestari. [1]
Emil Väre aloitti painijauransa vuonna 1907 nuorena rautatieläisenä Pietarissa. Hän voitti vuonna 1909 Suomen mestaruuden kevyessä 67,5 kilon sarjassa ja uudisti mestaruutensa 1911. Samana vuonna hän tuli myös kevyen sarjan maailmanmestariksi. Vuonna 1912 Väre voitti Euroopan mestaruuden ja olympialaisten kultamitalin sarjassaan.[1]
Väreen ura oli varsin loistelias. Hän esimerkiksi voitti kaikki vuosina 1912–1916 painimansa ottelut. Väre oli Viipurin Voimailijoiden perustajajäseniä. Väre päätti kilpauransa Antwerpenin kultamitaliin, jonka hän voitti sopuottelussa Taavi Tammista vastaan.[2][1]
Painin Suomen-mestaruuden Väre voitti 73 kg:n sarjassa vuosina 1909 ja 1911.[3]
Aktiiviuransa jälkeen Emil Väre teki mittavan päivätyän painin järjestötehtävissä. Hän oli kymmenkunta vuotta Painiliiton hallituksessa sekä toimi kahteen otteeseen Viipurin Voimailijoiden puheenjohtajana. Hän toimi palkintotuomarina suurissa kilpailuissa ja hänen apuaan käytettiin myös kurssi- ja neuvontatoiminnassa. [1]
Hänelle myönnettiin Suomen urheilun kultainen ansioristi vuonna 1949.[4]
Saavutuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Olympiakultaa Tukholma 1912 ja Antwerpen 1920 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja 67,5 kg)
- Maailmanmestaruus 1911
- Euroopan mestaruus epävirallisista, vuoden 1912 kisoista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kanerva, Juha: ”Väre, Emil (1885–1974)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 764–765. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat: Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 364. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7
- Emil Väre Olympedia. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Eemeli Väre 50-vuotias, Helsingin Sanomat, 28.9.1935, nro 261, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 28.9.2025
- ↑ Aho, Erkki: Emil Väre – vuosikymmenen painikuningas 21.1.2014. Erkki Aho. Viitattu 11.7.2015.
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 276. Otava, 1970.
- ↑ Ansioristejä ja -mitaleja Suomen urheilun kärkiväelle. Helsingin Sanomat, 26.2.1949, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.2.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Väre Viipurin Voimailijoiden historiikissä (arkistoitu versio)
- Väre, Emil hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
