Emil Luukkonen (lääkintäkenraalimajuri)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anders Emil Luukkonen (9. kesäkuuta 1875 Heinävesi27. toukokuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen lääkintäkenraalimajuri ja sotaväen ylilääkäri.[1][2]

Luukkosen vanhemmat olivat sahanhoitaja Johan Luukkonen ja Henriikka Riipinen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1893 ja valmistui lääketieteen kandidaatiksi 1900 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1905.[1]

Luukkonen toimi Käkisalmen kaupunginlääkärinä sekä kunnallissairaalan ja synnytyslaitoksen lääkärinä 1905–1919 ja Käkisalmen kylpylaitoksen lääkärinä 1905–1917. Suomen sisällissodan aikana hän oli Käkisalmen kenttäsairaalan lääkärinä ja sodan jälkeen Viipurin rykmentin lääkärinä 1919–1920. Hän oli puolustusministeriön lääkintäosaston päällikkönä 1921–1926 ja armeijan apulaisylilääkärinä 1921–1925. Luukkonen oli sotaväen ylilääkäri 1926–1930. Luukkosesta tuli lääkintämajuri 1918, lääkintäeverstiluutnantti 1922, lääkintäeversti 1926 ja lääkintäkenraalimajuri 1929. [1][2]

Luukkonen oli Käkisalmen kaupunginvaltuuston jäsenenä 1906–1917 ja 1919 sekä valtuuston varapuheenjohtajana 1907–1913 ja puheenjohtajana 1914–1916.[2]

Luukkonen oli naimisissa vuodesta 1905 Bertha Vilhelmina Carlsonin kanssa.[1] Heidän tyttärensä Marjatta Luukkonen (1909–1978) oli naimisissa vuodesta 1931 kirjailija Mika Waltarin kanssa.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koulujen terveydenhoidosta. Kansanvalistusseuran Käkisalmen haaraosaston kirjasia n:o 2. Käkisalmi 1909
  • Taistelukaasut. Suomen sotilas, Helsinki 1925

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Erwin Liek : Lääkäri ja hänen kutsumuksensa ; mukaillen suom. seitsemännestä painoksesta Emil Luukkonen. WSOY 1937

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]