Tämä on lupaava artikkeli.

Emil Danielssonin erämaa-ateljee

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Emil Danielssonin erämaa-ateljee
Sijainti Sastamala, Suomi
Rakennustyyppi huvila, ateljee
Valmistumisvuosi 1906 (sisätilat 1913)
Rakennuttaja Emil Danielsson
Omistaja Sastamalan kaupunki
Julkisivumateriaali kivi
Pituus 10 m
Leveys 10 m
Kerrosluku 3
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Emil Danielssonin erämaa-ateljee eli Pirunvuoren kivilinna on taiteilija Emil Danielssonin rakennuttama, vuonna 1906 valmistunut ateljee nykyisessä Sastamalan kaupungissa Rautaveden rannalla Pirunvuoren huipulla. Danielsson vietti kivilinnassa kesänsä usean vuosikymmenen ajan ja maalasi myös paljon Pirunvuoren maisemia.

Kivilinna kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Rakennusta on peruskorjattu viimeksi 1997–1998, ja siellä voi vierailla kesäkuukausina.

Rakennus ja sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Danielssonin rakennuttama kivilinna on rakennettu suurista ja karkeasti muotoilluista luonnonkivistä. Huvilan rakentamiseen käytettiin kylmämuurausta eli kivet liitettiin toisiinsa ilman laastia.[1]

Rakennuksen ulkomitat ovat 10x10 metriä, mutta sisällä lattiatilaa on vain reilut 5x5 metriä. Seinät ovat kokonaisuudessa pari metriä paksut, ja sisä- ja ulkoseinän välissä on eristyksenä hiekkaa.[2]

Huvila sijaitsee Rautaveden itärannalla Pirunvuoren laella Karkun–Tyrvään valtakunnallisesti arvokkaalla maisema-alueella. Pirunvuorelta on laaja näköala Rautaveden yli.[1] Nähtävyyksiensä ansiosta se on ollut matkailukohde 1800-luvun puolivälistä lähtien. Pirunvuorelle ja Kivilinnalle johtaa Ellinvuoren hotellin pihasta reilun kilometrin mittainen polku.[3] Huvilan ympäristössä on kivikkoista ”pirunpeltoa”.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilija Emil Danielsson tuli vuonna 1903 viettämään kesää Karkun Heinooseen jo ennestään tuntemansa Hugo Johanssonin luo. Danielsson kiipeili tuolloin Pirunvuoden rinteillä ja ihastui alueeseen. Vuosina 1904–1905 hän teki Gabriel Engbergin ja Kaarlo Atran kanssa opintomatkan Italian ja Saksaan. Sen aikana Danielsson ilmeisesti päätti rakennuttaa Pirunvuorelle kivisen linnan asunnokseen.[5]

Danielsson palasi Euroopan-matkaltaan Karkkuun ja löysi Pirunvuoren koilliselta rinteeltä mieleisensä tonttipaikan. Rustitilallinen Paul Nurkka vuokrasi Danielssonille 12,5 aarin suuruisen tontin. Vuokra-ajaksi määriteltiin 50 vuotta ja vuosivuokraksi 10 markkaa.[5]

Huvilan rakennustyöt aloitettiin kesällä 1906. Rakennuskivet kerättiin paikalla olevasta pirunpellosta. Niitä muotoiltiin hieman, ja suurimmat kivet laitettiin alimmaiseksi. Kivet nostettiin paikalleen omatekoisella nostolaitteella. Kivilinnaa rakensi kolme miestä, ja syksyllä rakennus alkoi olla valmis.[2] Sisätyöt viimeisteltiin myöhemmin, ja rakennus jaettiin välipohjilla kolmeen kerrokseen. Sisäseinät paneloitiin laudoilla ja tapetoitiin. Täysin valmiina ja kalustettuna rakennus oli kesällä 1913.[6]

Ateljee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Danielsson käytti huvilaa kesäateljeenansa. Hän maalasi siellä, ja siellä vieraili myös monia muitakin taiteilijoita. Kesällä 1912 Danielsson toi paikalle ensimmäistä kertaa myös tuoreen kihlattunsa Saga Andelinin.[7]

Danielsson maalasi vuosikymmenten ajan Pirunvuoren maisemia.[8] Danielssonit asuivat kesät kivilinnassa vuoteen 1964 asti.[1] Viimeisen kerran hän oli Pirunvuorella kesällä 1966. Hänen viimeinen työnsä oli keskeneräiseksi jäänyt Maisema Pirunvuorelta. Hän kuoli keuhkosyöpään seuraavana kesänä.[9]

Emil Danielssonin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivilinna oli jo Danielssonin viimeisinä elinvuosina jäänyt vähälle hoidolle, ja hänen kuolemansa jälkeen se alkoi rapistua nopeasti. Sitä korjattiin ensimmäisen kerran kesällä 1972, jolloin rahoituksesta vastasivat Tyrvään seudun Museo- ja kotiseutuyhdisty ja Karkun kunta. Pärekatto oli alkanut jo aiemmin vuotaa, ja sisään päässyt vesi lahottaa rakenteita. Pärekaton päälle tehtiin pitävä huopakatto ja lahoja välipohjia korjattiin.[10]

Emil Danielssonin vaimo Aurora (Saga) saneli elokuussa 1975 lahjakirjan, jossa hän luovutti jo kivilinnan omistusoikeuden Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistykselle.[11] Kivilinna oli kotiseutuyhdistykselle liian iso pala, sillä sen korjaamista olisi pitänyt jatkaa. Se oli kuitenkin yhdistykselle ylivoimainen urakka. Se ottikin 1980-luvun lopulla yhteyttä Vammalan kaupunkiin, johon Karkku oli liitetty. Kaupunginhallitus ja -valtuusto päättivät ottaa huvilan lahjoituksena vastaan. Rakennus siirtyi Vammalan kaupungille helmikuussa 1990.[12]

Erämaa-ateljee kuului Museoviraston ja ympäristöministeriön vuonna 1993 tekemään Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt -inventointiin. Rakennus oli edelleen mukana Museoviraston uudemmassa vanhan korvanneessa Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa -inventoinnissa.[13]

Vammalan kaupunki alkoi valmistella kivilinnan peruskorjausta. Opetusministeriö myönsi kesäkuussa 1996 korjaustöihin 150 000 markkaa. Lisäksi rahoitusta tuli Euroopan unionin aluekehitysrahastolta, mutta päävastuu rahoituksesta oli kaupungilla. Peruskorjaus aloitettiin syksyllä 1997 ja avajaiset pidettiin syyskuussa 1998.[14]

Sastamalan kaupunki pitää linnaa auki kesäisin, ja siellä on myös silloin vaihtuvia taidenäyttelyitä.[3] Vuonna 2015 rakennuksessa vieraili ennätyksellisesti noin 3 250 kävijää.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppälä, Raimo: Pirunvuori – taidetta ja tarinoita. Vammala: Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistys, 2004. ISBN 951-9279-39-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Emil Danielssonin erämaa-ateljee 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 25.9.2017.
  2. a b Seppälä, s. 40.
  3. a b Tervetuloa taidemaalari Emil Danielssonin Kivilinnaan Visit Sastamala. Viitattu 25.9.2017.
  4. Pirkanmaan kulttuurihistorialliset kohteet, s. 149. Tampere: Tampereen seutukaavaliitto, 1990. ISBN 951-8980-40-3.
  5. a b Seppälä, s. 38–39.
  6. Seppälä, s. 42.
  7. Seppälä, s. 45.
  8. Seppälä, s. 59.
  9. Seppälä, s. 85.
  10. Seppälä, s. 86, 88.
  11. Seppälä, s. 89.
  12. Seppälä, s. 111.
  13. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) Pirkanmaan liiton alueella (pdf) 28.12.2009. Museovirasto. Viitattu 12.11.2017.
  14. Pirunvuoren kivilinna (pdf) Sastamala. Arkistoitu 21.3.2017. Viitattu 25.9.2017.
  15. Pirunvuoren kivilinnalla ennätysvuosi Alueviesti. 26.8.2015. Kustannusliike Aluelehdet Oy. Viitattu 12.11.2017.