Siirry sisältöön

Emil Artin

Wikipediasta
Emil Artin
Henkilötiedot
Syntynyt3. maaliskuuta 1898
Wien, Itävalta-Unkari
Kuollut20. joulukuuta 1962 (64 vuotta)
Hampuri, Länsi-Saksa
Koulutus ja ura
Tutkinnot Wienin yliopisto, Leipzigin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Gustav Herglotz, Otto Hölder[1]
Oppilaat
Tutkimusalue Algebra, matematiikka, Algebrallinen lukuteoria, class field theory (käännä suomeksi), abstrakti algebra ja rengas
Tunnetut työt abstrakti algebra
Palkinnot Ackermann–Teubner Memorial Award (1932)

Emil Artin (3. maaliskuuta 1898 – 20. joulukuuta 1962[2]) oli itävaltalais-armenialainen matemaatikko, joka saavutti tärkeimmät ansionsa algebrallisen lukuteorian alalla. Häntä pidetään, yhdessä Emmy Noetherin kanssa, nykyaikaisen abstraktin algebran perustajana.

Emil Artin syntyi vuonna 1898 Wienissä. Hänen taidekauppiaana toimivan isänsä nimi oli myös Emil Artin. Hänen äitinsä oli oopperalaulaja Emma Laura-Artin.[2]

Artin opiskeli alkujaan Wienin yliopistossa ja Leipzigin yliopistossa, jossa hän väitteli tohtoriksi matematiikassa vuonna 1921. Vietettyään yhden vuoden Göttingenin yliopistossa, Artin liittyi Hampurin yliopiston henkilökuntaan vuonna 1923. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1937, missä hän opetti Notre Damen yliopistossa (1937–1938), Indianan yliopisto Bloomingtonissa (1938–1946) ja Princetonin yliopistossa (1946–1958). Vuonna 1958 hän palasi Hampurin yliopistoon, jossa toimi kuolemaansa asti.[3][4]

Hänen varhainen työnsä keskittyi neliökuntien analyyttiseen ja aritmeettiseen teoriaan. Hän edistyi merkittävästi abstraktissa algebrassa vuonna 1926 ja seuraavana vuonna käytti formaali-reaalilukukuntien teoriaa ratkaistakseen Hilbertin definiittifunktioiden ongelman (Hilbertin 17. ongelma). Vuonna 1927 hän antoi myös merkittäviä panoksia algebrojen teoriaan, ja vuonna 1944 hän löysi tärkeän rengasluokan, joka nykyään tunnetaan Artinin renkaina.[3]

Artinin kirjoja ovat muun muassa Galois theory (1942), Cecil J. Nesbittin ja Robert M. Thrallin kanssa kirjoitettu Rings with minimum condition (1948), Geometric Algebra (1957) ja John Taten kanssa kirjoitettu Class Field Theory (1961).[2] Suurin osa hänen julkaistuista papereistaan on kokoelmassa The Collected Papers of Emil Artin (1965).[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Emil Artin Mathematics Genealogy Project. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
  2. ↑ a b c J. J. O’Connor & E. F. Robertson: Emil Artin MacTutor History of Mathematics. joulukuu 2020. University of St Andrews. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Emil Artin – German mathematician 16. joulukuuta 2025. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 9.2.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Zassenhaus, Hans: Emil Artin, His Life and His Work. Notre Dame Journal of Formal Logic, tammikuu 1964, 5. vsk, nro 1, s. 1–9. doi:10.1305/ndjfl/1093957731 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Emil_Artin&oldid=23834625”