Emil Öhmann

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kielitieteilijää. Pääjohtaja ja valtioneuvos Emil Öhmannista on eri artikkeli.

Emil Öhmann (25. tammikuuta 1894 Helsinki7. lokakuuta 1984 Helsinki) oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen kielentutkija.[1] Hän oli ensin Turun yliopiston, sitten Helsingin yliopiston germaanisen kielitieteen professori, mutta hänen tutkimuksensa käsittelivät myös suomen kieltä. Hän on kirjoittanut muun muassa kansantajuisen, kielitieteen perusasioita käsittelevän kirjan Kieli ja kulttuuri, jonka vuonna 1964 ilmestynyt laitos kuuluu Jokamiehen korkeakoulu -kirjasarjaan.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Studien über die französischen Worte im Deutschen im 12. und 13. Jh. Väitöskirja. Helsinki 1918
  • Zur geschichte der adjektivabstrakta auf ida, -î und -heit im deutschen. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1921
  • Der S-plural im Deutschen. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1924
  • Zur Kindheit Jesu Konrads von Fussesbrunnen. Turun yliopisto, Turku 1929
  • Heinrich Heine: Runoilijakohtalo. Karisto 1930
  • Saksan kielioppi. Tekijät M. A. Jokobsson, Emil Öhmann. Otava 1938, 15. painos 1972
  • Der italienische Einfluss auf die deutsche Sprache bis zum Ausgang des Mittelalters. Helsinki 1942
  • Kieli ja kulttuuri: Kielitieteen peruskysymyksiä. Otava 1947, 3. painos 1964
  • Die mittelhochdeutsche Lehnprägung nach altfranzösischm Vorbild. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1951
  • Über hyperkorrekte Lautformen. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1960
  • Zur Kenntnis der französichen Bestandteile in den rheinischen Mundarten. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1965
  • Genusbeeinflussung von Substantiven durch eine fremde Sprache. Suomalainen tiedeakatemia, Helsinki 1968

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Emil Aaltosen säätiön kunniapalkinto 1955
  • Grimmin veljesten palkinto 1961
  • Kultainen Goethe-mitali

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Korhonen, Jarmo: ”Öhmann, Emil (1894–1984)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 872–873. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Teoksen verkkoversio.
  • Öhmann, Emil: Kieli ja kulttuuri: Kielitieteen peruskysymyksiä. 1947.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 853. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Emil Öhmann zu seinem 60 Geburtstag am 25 Januar 1954 von Freunden und Fachgenossen. Annales Academiae scientiarum Fennicae, B:84. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia, 1954. ISSN 0066-2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Öhmann, Emil hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)