Emīlija Benjamiņa

Emīlija Benjamiņa kuvattuna 1920-luvulla.

Emīlija Benjamiņa (10. syyskuuta 1881 Riika – 23. syyskuuta 1941 Solikamsk) oli latvialainen sanomalehtien kustantaja ja tehtailija. Hän oli ennen toista maailmansotaa Latvian rikkain kansalainen ja yksi Euroopan rikkaimmista naisista. Neuvostoliitto miehitti Latvian vuonna 1940, ja vuoden 1941 kesäkuussa toimeenpani kyyditykset Siperiaan. Benjamiņa kyyditettiin Siperiaan, missä hän kuoli pakkotyöleirillä.

Elämänvaiheita

Emilija Simsone syntyi virkamiesperheen keskimmäiseksi tyttäreksi. Perhe tuli isän palkalla toimeen vain hädin tuskin. Emiljan sisarista Minasta tuli oopperalaulaja ja Annijasta näyttelijä. Emilja osoitti jo nuorena kiinnostusta journalismiin ja liike-elämään. Täytettyään 17 vuotta Emilja pääsi töihin saksankieliseen Rigaer Tagesblattiin tehtävänään kirjoittaa teatterikritiikkejä.

Emilijasta tuli Emilija Eiks nuorena solmitun avioliiton vuoksi. Avioliitto oli onneton, sillä mies oli alkoholisti. Liitosta ei syntynyt lapsia.

Joko vuonna 1904 tai 1905 Emilija Eiks tapasi itseään 21 vuotta vanhemman Anton Benjamiņšin. Benjamiņš oli tullut Riikaan työskennelläkseen toimittajana. Vähitellen he saivat sanomalehden hallintaansa. Työnjako oli selvä: Emilija hoitaa raha-asiat ja Anton sisällön. Vuonna 1911 pariskunta muutti yhteen, vaikka Anton ei ollut saanut eroa vaimostaan.

Vuoden 1911 joulukuussa Benjamiņšit perustivat uuden, latviankielisen sanomalehden nimeltään Jaunākās Ziņas (Viimeisimmät uutiset). Lehdestä tuli nopeasti suosittu ja se sai paljon kuuluisia toimittajia ja avustajia.

Ensimmäisen maailmansodan aikana lehti ilmestyi niin kauan kuin se vain oli mahdollista. Latvian itsenäisyyssodan aikana bolsevikit miehittivät Riian ja kielsivät lehden. Benjamiņšit katsoivat paremmaksi paeta Berliiniin.

Rauhan tulo ja Latvian itsenäistyminen vuonna 1918 antoivat Emilija Benjamiņan liiketoimille uutta vauhtia. Perustettiin aikakauslehti Atpūta (Vapaalla) josta tuli suosittu kulttuurilehti. 1930- luvulla ostettiin tehdasalue Ķekavan kaupungista, missä ryhdyttiin harjoittamaan kemianteollisuutta. Varallisuuden annettiin näkyä: pariskunta osti Riian suurimman yksityisasunnon, kartanon Kandavasta ja Emilija osti itselleen huvilan Jūrmalasta.

Yksityiselämässäkin oli tapahtumia. Emilija ja Anton Benjamiņš solmivat avioliiton viimein vuonna 1922. Liitto jäi lapsettomaksi ja pariskunnalla oli huoli siitä, kuka jatkaa yritystä. Emilija adoptoi vuonna 1926 Annija-sisarensa pojan Georgin pojakseen. Vuonna 1938 pariskunta päätti rakentaa Jūrmalaan Baltian hienoimman kesäasunnon, Emilija Benjamiņa-talon. Piirustukset tilattiin saksalaisesta arkkitehdilta ja se valmistui syksyllä 1939.

Anton Benjamiņš kuoli 79-vuotiaana 14. kesäkuuta 1939. Perheen omaisuudeksi arvioitiin 60 000 000 Sveitsin frangia. Testamentin mukaan Emilija omisti kaikesta 51%. Anton Benjamiņšin ensimmäisestä avioliitosta syntyneet lapset väittivät, että isä oli ollut mielisairas ja testamentti mitätön. Asiaa ei ehditty puida oikeudessa ennen kesää 1940.

17. kesäkuuta Neuvostoliitto miehitti Latvian ja liitti sen itseensä neuvostotasavaltana. Jaunākās Ziņas, joka oli avoimesti kirjoituksissaan vastustanut kommunismia ja kansallissosialismia lakkautettiin 9. elokuuta 1940. Emilija luuli vielä olevansa turvansa, mutta luulo osoittautui pian vääräksi.

Ruotsin suurlähettiläs tarjoutui menemään naimisiin Emilijan kanssa, mutta hän ei suostunut, sillä ottopoika ei olisi saanut diplomaattista koskemattomuutta. Hänen nuoremman sisarensa aviomies Rudolph oli yhteydessä Saksaan, mutta liberaalin lehden kustantaja oli valtakunnan vihollinen eikä saanut matkustuslupaa. 17. kesäkuuta Emilija Benjamiņa haettiin asunnoltaan Riiasta ja vietiin junaan. Juna kuljetti hänet pakkotyöleirille Solikamskiin, missä hän menehtyi.

Aiheesta muualla

• http://benjamina.lv/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.visitjurmala.lv/en/plan/points-of-interest/architecture/center/the-emilija-benjamin-house/