Elsa Schiaparelli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Shocking Pink" oli Elsa Schiaparellin tunnusväri.

Elsa Schiaparelli (1890 Rooma - 1973 Pariisi) oli italialainen muotisuunnittelija. Hänet tunnetaan erityisesti huimapäisten ja humorististen yksityiskohtien tuomisesta haute couture -muotiin sekä yhteistyöstään surrealistitaiteilijoiden kanssa. Yksi tunnetuimmista Schiaparellin luomuksista on hattu, joka näyttää korko ylöspäin päähän asetetulta naisten kengältä. [1][2]

Schiaparellin muotihuone toimi Pariisissa vuosina 1929-1954. Yrityksen huippukautta oli 1930-luvun loppu, jolloin asujen valmistus, esittely ja myynti työllistivät noin 600 henkeä. [1]

Yhteydet surrealistitaiteilijoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-40-luvuilla Schiaparelli teki yhteistyötä lukuisien taiteilijoiden, mm. Jean Cocteaun, Man Rayn, Salvador Dalín, Christian Berardin ja Leonor Finin kanssa. Toiset taiteilijoista osallistuivat vaatteiden ja asusteiden suunnitteluun (Cocteau, Dali, Berard, Fini), toiset taas tekivät Schiaparellille muotipiirroksia ja -kuvauksia (Cocteau, Ray, Berard, Fini).[3]

Schiaparelli tutustui uuden taiteen vaikuttajiin jo asuessaan New Yorkissa vuosina 1919-1922. Siellä oli yhteydessä mm. Marcel Duchampiin, Alfred Stieglitziin ja Man Rayhin. Yhteydet taide- ja intellektuellipiireihin jatkuivat myöhemmin Pariisissa, missä Schiaparelli seurasi läheltä surrealistisen liikkeen syntyä.[1]

Tausta ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schiaparelli oli yläluokkaisen roomalaisperheen tytär, joka nuoruudessaan opiskeli filosofiaa ja julkaisi yhden runoteoksen. Vuonna 1914 hän avioitui Lontoossa ranskalais-sveitsiläisen kreivin William de Wendt de Kerlorin kanssa. Pari muutti New Yorkiin vuonna 1919. He saivat tyttären ja erosivat. Schiaparelli muutti Pariisiin vuonna 1922 ja päätyi suunnittelemaan vaatteita. Muotialan koulutusta tai kokemusta hänellä ei aloittaessaan ollut. Schiaparellin ensimmäiset tuotteet olivat neuleita ja urheiluasuja. Ajatuksena oli tarjota modernille naiselle mittatilauspukujen sijaan käyttökelpoisia erillisvaatteita, joita voisi yhdistellä eri tavoin. Tämä ajattelu ennakoi nykyistä ready-to-wear-muotia.[1][2][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d White, Palmer: Elsa Schiaparelli: Empress of Paris Fashion, s. 41, 56-69, 94, 171. New York: Rizzoli, 1986.
  2. a b Seeling, Charlotte: Muoti: Suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999, s. 143-154. Suom. Niemi, Kirsi. Köln: Könemann Verlagsgesellschaft, 1999.
  3. Martin, Richard: Fashion and Surrealism. London: Thames and Hudson, 1988. ISBN 0-500-27550-5.
  4. Schiaparelli, Elsa: Shocking Life, s. 46. Dent, 1954.