Elli Malm
| Elli Malm | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Elisabeth Sola |
| Syntynyt | 17. syyskuuta 1881[1] Jyväskylä |
| Kuollut | 4. maaliskuuta 1960 |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1899–1909 |
Elli Malm, oik. Elisabeth Sola (17. syyskuuta 1881 Jyväskylä – 4. maaliskuuta 1960)[2] oli suomalainen näyttelijä. Hänen ominta alaansa olivat traagiset tehtävät.[3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elli Malmin vanhemmat olivat työnjohtaja Petter Malm ja Maria Riipinen. Maaningalla syntynyt Petter Malm oli saanut vieraskielisen nimensä palvellessaan Suomen Kaartissa. Hän kuului Mönkkösen talonpoikaissukuun. Maria Riipinen oli Rautalammelta. Malmin perhe muutti 1885 Jyväskylästä Helsinkiin. Elli Malm pääsi Kaarola Avellanin oppilaaksi vuonna 1898, ja sitä kautta Suomalaiseen Teatteriin, eli Suomen Kansallisteatterin edeltäjään. Kaarlo Bergbom mieltyi näyttävään Elli Malmiin, ja tämä sai näytelläkseen monentyyppisiä rooleja vaihtelevalla menestyksellä. Samoihin aikoihin teatteriin liittyi monia nuoria lahjakkaita näyttelijöitä, kuten Helmi Tähtinen, Elli Tompuri, Jussi Snellman ja Pekka Alpo. Malm siirtyi Suomalaiseen Maaseututeatteriin 1904 ja näytteli siellä vuosikymmenen loppuun.[1][3]
Malmin rooleja olivat muun muassa nimiosat näytelmissä Lucretia Borgia ja Samarialaisnainen. Hän näytteli myös Roxanen osan näytelmässä Cyrano de Bergerac ja Violan osan komediassa Loppiaisaatto. Vuonna 1901 Suomalainen Teatteri esitti Aleksis Kiven tuotannosta kaksi vaille suurta huomiota jäänyttä teosta: Canzio ja Yö ja päivä. Edellisessä Malm näytteli Marcian roolin ja jälkimmäisessä Kertun roolin.[3][4][1]
Malm oli erityisen hermoherkkä ja eläytyi rooleihinsa jopa niin paljon, että se vaaransi hänen terveytensä. Näytellessään kuningatarta Sofokleen Antigonessa hän kiihtyi siinä määrin, että hän pyörtyili. Kun sama toistui useana iltana, lääkärin oli pakko kieltää häneltä kyseisen roolin näytteleminen. Ammattitaidon lisääntyessä Malm alkoi hallita hermonsa.[1]
Elli Malm avioitui oopperalaulaja Wäinö Solan kanssa vuonna 1906. Pariskunnalle syntyi kaksi poikaa ja kaksi tytärtä seitsemän vuoden aikana, ja seitsemän vuotta myöhemmin vielä tytär. Elli Malm valitsi perheenäidin työn ja jätti teatterin vuonna 1909.[3][1] Lapsista Pentti Sola menestyi muusikkona.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin - Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
- Sola, Wäinö: Wäinö Sola kertoo. Porvoo: WSOY, 1951.