Ellen Bergman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ellen Bergman, Dagny-lehdestä, 1912

Eleonora (Ellen) Magdalena Bergman (5. tammikuuta 1842 Strängnäsissä5. joulukuuta 1921) oli ruotsalainen laulupedagogi ja naisasianainen. Hänen isänsä oli kirkkoherra, filosofian tohtori ja teologian tohtori Axel Theodor Bergman (kuollut vuonna 1883 Dunkerissa) ja äitinsä Mathilda Helena Scholander (kuollut vuonna 1869 Dunkerissa).

Musiikillinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bergman opiskeli sellonsoittoa, urkujensoittoa, harmoniaoppia ja yksinlaulua Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa vuosina 1864-1869, suoritti urkurintutkinnon vuonna 1867 ja valmistui Ruotsin kuninkaallisesta musiikkiakatemiasta vuonna 1870. Hän opetti laulua opettajaseminaarissa ja valtiollisessa tyttöjen normaalikoulussa vuosina 1868-1898, laulun alkeita konservatoriossa vuonna 1870 ja yksinlaulua vuosina 1873-1899. Hän toimi väliaikaisena johtajana sekä yksin- ja kuorolaulun opettajana Isis Conservatoryssa Yhdysvaltojen Point Lomassa vuosina 1900-1906. Konservatoriossa arvostettiin suuresti Bergmanin opetusta koululaulumetodiikassa. Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi numero 455 28. syyskuuta 1876, ja hänet palkittiin Illis Quorum -mitalilla vuonna 1899.

Hänen johdollaan opiskelivat laulua muun muassa Sven Scholander, Selma Ek ja Dagmar Möller.

Ellen Bergman ja Svenska Federationen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Josephine Elizabeth Butler, George Frederic Watts, 1894

August Strindberg käytti kirjeessä vuodelta 1884 Bergmanista nimitystä "den djefla maran Ellen Bergman". Tämä johtui Bergmanin mielipiteistä naisten emansipaation suhteen. Bergman oli 1880-luvun alkupuoliskolla ruotsalaisen osaston jäsenenä Federationin. Federation oli kansainvälinen järjestö, joka taisteli prostituution sääntelyä vastaan. Historioitsija Yvonne Svanströmin mielestä Bergman oli aikanaan hyvin radikaali nainen. Järjestö kuului osana "British, Continental and General Federationiin", joka yhdistyi Josephine Butlerin vuonna 1868 perustamaan "Ladies' National Associationiin". Ellen Bergman oli aktiivinen kirjoittaja ja puhuja järjestön alkuvuosina, mutta luopui siitä vuonna 1885. Fredrika Bremerin lehdessä Dagny numero 2 1912 Bergmania kuvattiin "lämpimäksi naisasian ystäväksi".

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]